Wien, palatsien Wien, osa 4

Wieniin lähtiessäni olin varsin avoimin mielin enkä ollut kovin monta pakollista vierailukohdetta etukäteen miettinyt. Yksi niistä harvoista oli Schönbrunnin linna. Sinne siis suuntasin tiistaiaamuna, kävellen tietenkin. Hotellilta oli noin puolen tunnin kävelymatka Schönbrunniin vaihtelevissa maisemissa. Hotellinihan oli aivan rautatieaseman vieressä ja kun hotellilta lähdin kävelemään radan vieressä kulkevaa tietä, olivat maisemat alkumatkasta lähinnä junarataa ja varikkoaluetta. Pakko oli yhdessä risteyksessä jo tarkistaa, että olenhan matkalla oikeaan suuntaan. Kartta oli sitä mieltä, että suunta oli oikea, joten tossua toisen eteen vain. 

Matkalla Schönbrunniin

Keikkajulisteiden bongailua, Melody Gardot...

ja Paul McCartney. Neonvärejä ja isoa fonttia, niistä on keikkajulisteet tehty. 

Tässä kohdassa jo kaukaisuudessa häämötti Gloriette, näköalapaviljonki linnanpuistossa.

Rautatiesillan alitettuani Schönbrunnin linna näkyi jo ja Schönbrunner Schlossstrassea kävellessäni linnaa tuli koko ajan enemmän näköpiiriin. Rakennus on valtava ja sitä kohti kävellessä tuntuu, että sitä vain jatkuu ja jatkuu lähes loputtomiin. 

Siinä se on. 

Linnan pihalla tunsi itsensä varsin pieneksi ja silti Schönbrunnin linna oli alunperin metsästysmaja, josta Maria Teresian aikana rakennettiin kesäpalatsi. Sisällä linnassa kiersin audio guidea kuunnellen 40 huonetta kattavan Grand Tourin. Kuvia linnassa ei saanut ottaa. Sisäkuvia voi katsella tästä. Linna on upea, täynnä keisarillista loistoa ja historiaa. Itävallan omien kruunupäiden lisäksi linnassa ovat käyneet niin Napoleon kuin Kennedy ja Hrustsevkin.  

Linnakierroksen ja ruokailun jälkeen oli puiston vuoro. Sää oli pilvinen eikä puisto tietenkään alkukeväästä ole vielä täydessä loistossaan, mutta upea se oli silti! Haluan ehdottomasti uudestaan Schönbrunniin kesäisemmissä olosuhteissa, kun kukat kukkivat ja puissa on lehdet. Yksi hääpari uhmasi varsin viileää säätä poseeraamalla linnan takapihan puoleisessa portaikossa. Mahtoi hihattomaan pukuun sonnustautuneella morsiamella olla melkoisen kylmä! Tottahan toki sinne portaille oli itsekin noustava.

Hääpari poseeraa

Kävelin puiston halki mäen juurelle ja tietenkin siksakkaavaa polkua mäen päälle Gloriettelle. Kuvat kertovat matkasta enemmän kuin sanat.

Schönbrunnin puisto ja kaukana mäellä Gloriette

Puut on leikattu viivottimen avulla.

Suihkulähde, tosin vielä ilman vettä

Gloriette on niin korkealla, että siellä oli vielä luntakin

Glorietten näköalatasanteelta oli huikeat näkymät niin Wienin kaupunkiin kuin ympäröiviinkin maisemiin. 

Schönbrunnin linna ja Wieniä

Kaukana siintää vuorenrinne

Gloriettella

Glorietten portaikko

Glorietten kahvilassa

Kahvilassa lämmittelyn jälkeen päätin kulkea takaisin linnalle ihania metsäpolkuja pitkin.

Schönbrunnin metsäpolulla

Siellä se linna taas on

Puiston obeliski

Kyllähän jokaisessa kunnon puistossa on "roomalaiset rauniot", kyllä, keinotekoiset sellaiset. 

Puistosta löytyi myös kyyhkyslakka

Sinne jäi Gloriette

Viileän sään ja melkoisen kävelylenkin jälkeen suuntasin Schönbrunnin metroasemalle ja hurautin Stadtparkiin tervehtimään herra Strauss nuorempaa.

Schönbrunnin metroasema

Stadtparkin metroasema

Taidetta Stadtparkissa, osa 1

Taidetta Stadtparkissa, osa 2

Johann Strauss nuorempi, valssikuningas 

Stadtparkin läpi käveltyäni tajusin olevani kävelymatkan päässä Tonavan kanavasta. Sinne siis, onhan Tonava nähtävä, jos Wieniin on matkannut. 

Tonavaa

Jokseenkin hilpeää katutaidetta Tonavan varrella

Stephansdom ja vossikka

Vossikkaparkki Stephansplatzilla

Paikallinen Pietarinkirkko

Kynttilöitä Pietarinkirkossa

P.S. Schönbrunnin puistossa kävellessä päässä soi tietenkin Ville Leinosen Wien. Siitä poiketen ei tällä kertaa satanut rakeita Schönbrunnin puistossa :) 

Valokuvauskurssin antimia

Työpaikkani vapaa-ajan yhdistys järjesti yhden illan valokuvauskurssin ja innokkaana sunnuntairäpsijänä ilmoittauduin kurssille mukaan. Opettajana oli Pekka Punkari, josta löytyy lisätietoa hänen Fotoinfo-sivuiltaan.  

Aluksi opiskelimme kamerat kädessä teoriaa Viikin Gardeniassa ja sitten suuntasimme läheiselle lintutornille ja metsään testaamaan oppeja käytännössä. Kurssin teemana oli luontokuvaus, mutta opithan ovat käteviä kaikessa kuvauksessa. Tässä muutamia käsittelemättömiä otoksia kurssi-illalta. 

Joku heinä

Joku toinen heinä (erittäin tieteellistä menoa)

Lehti

Ehkäpä koiranputki

Lintutornissa

Lintutornista

Kaunis käpy

Lehtiä metsälammikossa

Samat lehdet metsälammikossa, asetukset tahallaan vinksinvonksin

Auringonlasku

Wien, aurinkoinen Wien, osa 3

Vuorossa on pääsiäismaanantai Wienissä. Kaunis auringonpaiste ja tyhjät kadut lähdettyäni klo 9 kävelemään kohti Hofburgia ja Espanjalaista ratsastuskoulua. 

Hiljainen Mariahilfer Strasse pääsiäismaanantain aamuna

 
Olin ostanut valmiiksi lipun ratsastuskoulun aamuharjoituksiin klo 10-12. Lipulla saa tuona aikana saapua paikalle kuten haluaa, mutta vanhana heppatyttönä en halunnut menettää minuuttiakaan. Siispä vaikka pysähtelin matkalla räpsimään kuvia matkan varrella, olin jonossa klo 9.45. Yksin reissaamisen hyviä puolia on se, että yksittäisiä istumapaikkoja löytyy helpommin kuin kaksi vierekkäistä paikkaa. Onnistuin nappaamaan itselleni hyvän paikan katsomon ekalta tasanteelta. Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun näytöksiä on lapsena katsottu telkkarista nenä kiinni ruudussa ja vaikka kyseessä olivatkin "vain" harjoitukset, oli huikeaa nähdä ratsukot livenä. Harjoitus- ja esiintymisareenana toimii 1735 valmistunut barokkimaneesi, jota valaisevat kristallikruunut. Aamuharjoituksissa nähtiin yhteensä 20 hevosta, viisi kerrallaan ja kukin viisikko treenasi puoli tuntia. Upea elämys, suosittelen! Kuvia hevosista ei saanut ottaa. 

Kivinen barokkimaneesi oli aikamoisen kylmä, joten kaakaota piti saada. Sitä juodessani sain sentään jonkinlaisen kuvan ratsastuskoulun lipizzanhevosista kävelykoneessa, vaikkakin kännykkäkameralla likaisen ikkunan läpi ja vain päitä vähän näkyy, mutta kuitenkin.

Ratsastuskoulun sisäänkäyntiä vastapäätä on Sisi-museon sisäänkäynti, sinne siis seuraavana tutustumaan keisarinna Elisabethin elämään. Ostamaani Sisi-yhdistelmälippuun kuului Sisi-museon lisäksi keisarilliset hopeakokoelmat, Grand Tour Schönbrunnin linnassa ja pääsy Huonekalumuseoon. Mutta ensin Sisi-museoon ja hopeiden säihkeeseen.

Audio guiden johdolla tehty kierros alkoi keisarillisten astiastojen parista. Niiden kohdalla kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, tässä pari poimintaa.

Sisi-museossa ei saanut kuvata, mutta välillä ehkä hyväkin niin. Silloin ainakin keskittyy täysin siihen, mitä näkee ja lukee. Sisi-museo on todella hienosti toteutettu ja se kertoo mielenkiintoisesti Sisin tarinan nuoresta tytöstä hovielämää vieroksuvaksi keisarinnaksi. Sisi-museon portaikossa vieraita tarkkailee hänen miehensä Franz Josephin patsas viiksiinsä myhäillen.

Jos Sisi-museo kiinnostaa, klikkaa tästä.

Sisi-museossa ollessani aurinko oli ehtinyt mennä pilveen, mutta matka jatkui silti. Päivän kolmas ja viimeinen vierailukohde oli käynti Sigmund Freudin museossa. Museo on perustettu Freudin entisen kodin ja vastaanoton tiloihin Berggasselle. Freud asui perheineen kyseisessä asunnossa 47 vuotta ennen kuin joutui pakenemaan natseja Lontooseen vuonna 1938 juutalaistaustansa takia.

Freud-museovierailun jälkeen olikin taas aika suunnistaa kohti hotellia. Museoissa saa päivän kulumaan nopeasti enkä tainnut yhtenäkään iltana olla hotellilla ennen iltaseitsemää.

Sigmund Freud -puiston vinkeä patsas ja Votivkirche

Volkstheaterin metroasemalta

Pääsiäispupuja Westbahnhofin asemalla