Taikinaa kynsien alla

Seka-aiheblogissani on ollut hiljaista työhulinoiden takia, mutta tänään blogissakin upotetaan sormet taikinaan. Leipominen on aina ollut mielestäni kovin kivaa ja taikinan alustaminen käsin jotenkin rauhoittavaa. Ihan uutta näkökulmaa leipomiseen on tuonut gluteenittomuus. Gluteenittomista jauhoista leipominen on sitkon puuttumisen takia jokseenkin erilaista kuin vehnäjauhoista leipominen. Mutta matkan varrella oppii ja aina voi kilauttaa äidille, jolla on jo useamman vuoden kokemus gluteenittomasta leipomisesta. 

Nykyään gluteenittomia ohjeita löytyy jo hyvin niin netistä kuin keittokirjoistakin, mutta työnnän silti lusikkani soppaan ja näppini taikinaan lisäämällä tänne muutamia suosikkejani omilla leipomisvinkeilläni höystettynä. Aloitetaan perusjutuilla, vaalealla leivällä ja suklaakakulla. 

Gluteeniton vaalea vuokaleipä
(alkuperäinen resepti Virtasalmen Viljatuotteen vaalea jauhoseos -purkin kyljestä, tässä hiukan omia muokkauksia)
5,5 dl vettä
1/2 dl öljyä, oliiviöljy tuo leipään makua
1 pussi kuivahiivaa
500 g vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta
1 tl suolaa
kourallinen gluteenittomia kaurahiutaleita
hiukan auringonkukansiemeniä, pähkinöitä, linssejä tms. Omalla kohdallani hiukan tarkoittaa suomeksi kämmenen pohjallista. Muista huuhtoa linssit, jos lisäät niitä leipätaikinaan!

Liuota kuivahiiva 42-asteiseen veteen (5 dl). Sekoita joukkoon suola, öljy ja leipäjauhoseos, johon on sekoitettu kaurahiutaleet. Jos laitat leipään linssejä ja/tai auringonkukansiemeniä tai muuta nestettä vievää, voit antaa niiden turvota hetken aikaa 0,5 desissä vettä. Lisää ne sitten veden kera taikinaan. Sekoita hyvin taikinakoneella tai alusta tasaiseksi. Lopuksi voit lisätä taikinaan hiukan voita tms. antamaan makua. Laita taikina leipävuokaan ja kohota noin 30 minuuttia. Paista noin 210 asteen lämmössä 40-50 minuuttia. 

Suussa sulava suklaakakku gluteenittomana 
(alkuperäinen resepti vehnäjauhoilla Yhteishyvän resepteissä, tässä muunnettuna gluteenittomaksi)
200 g taloussuklaata 
200 g margariinia
4 munaa
2 dl sokeria
4 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuorrutus
150-200 g taloussuklaata
1 dl kermaa
1 rkl margariinia 

Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoka. Sulata suklaa ja margariini yhdessä vesihauteessa tai kuten minä, mikrossa, mutta kummallakaan konstilla suklaan seassa ei saa olla pisaraakaan vettä. Mikrosulatuksessa täytyy olla todella varovainen, sillä suklaa palaa hyvin herkästi. Itse en suostu sulattamaan suklaata muuten kuin joskus monta vuotta sitten saamassani Tupperwaren Microplus-kannussa, sinne vaan suklaa ja margariini, hetki mikrossa ja sekoita tasaiseksi. Lämmitä silti vain noin minuutti kerrallaan, ettei suklaa pala. 

Vatkaa jääkaappikylmät kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi kuivassa kulhossa. Lisää sulatettu ja jäähdytetty suklaa-rasvaseos. Siivilöi kaakaojauhe jauhojen sekaan ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhot kevyesti nostellen taikinan sekaan, itse yleensä sekoitan jauhot sähkövatkaimen pienimmällä "vaihteella" ja vain pari pyöräytystä. Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia. Kumoa kakku muutaman minuutin kuluessa uunista ottamisesta. 

Juuri kumottu kakku

Valmista kuorrutus. (Kuumenna kerma kattilassa, mutta älä keitä. Lisää sekaan suklaa ja margariini.) Taaskin teen tämän em. Tupperware-kipossa, kerma, suklaa ja rasva kippoon ja noin minuutiksi mikroon. Sekoita, kunnes kuorrutus on tasaista, aluksi suklaa on könttinä pohjassa, mutta hetken sekoittelun jälkeen kuorrutus on sileää. Anna jäähtyä hieman ja kuorruta kakku. Kun kuorrutus ja kakku ovat hiukan jäähtyneet, voit koristella kakun vaikka nonparelleilla, mokkapavuilla tms. makusi mukaan. 

Tämä kakku on parhaimmillaan leipomista seuraavana päivänä, kun se on sopivasti muhevoitunut. 

Kuorrutus levitetty, mutta ei vielä siivottu lautasen reunoja. 

Sacher-kakkua, kaakaota ja wieniläisiä kahviloita

Nyt, kun yleiset matkakuvat ja -fiilikset ovat saaneet omat blogikirjoituksensa, taitaa olla aika tehdä jonkinmoinen herkkukavalkadi. Sen verran paljon istuskelin kahviloissa, ettei niitä voi ohittaa. 

Wieniläiset ymmärtävät, että kaakao tehdään maitoon ihan oikeasta kaakaojauheesta eikä edes siellä edes voida kuvitella, että kaakao voisi olla sitä kamalaa vesilitkua, jota suomalaisissa kahviloissa tarjoillaan. Wienissä myös istuskellaan kahviloissa ahkerasti ja pitkään, kaikessa rauhassa. Tosin, kun kaikissa kahviloissa on pöytiintarjoilu, ei kahvilassa yksinkertaisesti voi vain käväistä. Ja se on ihanaa se! Wieniin matkaavan kannattaakin siis varata aikaa kahviloissa istuskeluun, ihmisten katseluun ja elämästä nauttimiseen. 

Tässä muutamia omia kahvilaistuskelujani. Kuvien tekninen laatu ei valitettavasti päätä huimaa, kuvat ovat kännykkäkuvia. Mutta nyt pääasiassa on maku :) 

Café Westend, aivan Westbahnhofin asemaa vastapäätä

Anker-kahvilassa pinaatti-ricotta-pasteija ja kaakaota

Café Mozartin Sacher-kakku

Café Mozartissa

Kursalon-paviljongin ravintolassa ennen konserttia

Lettuja ja teetä Café Ritterissä

Maisemia Café Ritterin ikkunasta

Schönbrunnin linnan ravintolassa. Taas pinaattia ja fetaa sekä tietenkin jälkkäriksi kaakaota. 

Schönbrunnin linnan ravintolaa

Glorietten kahvilassa teetä ja gugelhopf-kakkua

THE Sacher-kakku Café Sacherissa

Café Sacher, jossa oli pöytiinohjaus sen perinteisen pöytiintarjoilun lisäksi

Café Sacher

Demel-kahvila, Sacherin kilpailija.
1960-luvulla Demel ja Sacher kävivät oikeutta Sacher-kakusta. Sacherin suku voitti. 

Demelin näkemys Sacher-kakusta

Seuralaiseni Demelin kahvilassa

Kotiin tuotu Sacher-kakku odottamassa syömistä

Wien, räntäinen Wien, osa 5

Wienin-matkani viimeinen aamu alkoi lumisena. Yöllä oli satanut monta senttiä lunta, mutta onneksi itävaltalaiset ovat kovin tehokkaita lumenluojia. Silti otin kaiken irti edellisiltana ostamastani julkisen liikenteen vuorokausilipusta. 

Aamunäkymät hotellihuoneen ikkunasta

Ensimmäisenä vierailukohteena oli Sissi-yhdistelmälippuuni kuulunut Huonekalumuseo. Huonekalumuseo kuulostaa kieltämättä pölyiseltä ja ehkä hiukan tylsältä, mutta totuus oli toinen. Museo on saanut alkunsa hovin huonekaluvarastosta ja mööpeleitä riitti joka makuun. Habsburgien palatsien huonekaluja on käytetty lavasteina mm. Sissi-elokuvissa, joiden sokerihuurrettua hovielämää olen itsekin katsellut. Erikoisnäyttelyssä oli lavastettu kohtauksia Sissi-elokuvista aidoilla huonekaluilla ja pätkillä elokuvista. Huonekalumuseossa ei kuitenkaan ole juututtu keisarillisiin aikoihin, museossa on myös tuoreempaa muotoilua. Mielenkiintoinen vierailukohde!  

Sissi, aikansa supertähti

Mistäs tuo tupsahti?

Sissi

Biedermeier-osion tuolirivi

Kylpyveden lämmitin

Kannettavia vessoja

Pienoismallihyllystä löytyi jotain tuttua

Seuraavaksi metro vei Tonavan kanavan tuolle puolen, valssikuningas Straussin museoon. Museo on pieni, mutta ei Tonava kaunoisen säveltäjää sovi unohtaa kaupungissa, jossa Tonava kaunoinen soi kaikkialla. 

Kuten niin monessa eurooppalaisessa kaupungissa, myös Wienissä kirkkoja on lähes joka kulman takana. Niihin on myös kätevä paeta räntäsadetta, tällä kertaa eteen osui sopivasti Pyhän Mikaelin kirkko. Kirkosta ulos astuessa pääsee ihastelemaan Hofburgin linnaa. 

Sieltä hotellille kulkiessa kävelin myös espanjalaisen ratsastuskoulun tallien ohi. 

Matkalla hotellille kävelin Burggartenin läpi. Räntäsateessa seisoi pää pystyssä, säästä välittämättä eräs herra Mozart. 

Wien on kaunis ja turvallinen kaupunki, jossa on helppo yksin reissaavankin viihtyä. Paljon ehdin nähdä, mutta vielä jäi paljon näkemättäkin. Schönbrunnin puistoon on päästävä kesäiseen aikaan, Riesenrad-maailmanpyörään ihmettelemään maisemia, Tonavan-risteilylle, viinitiloille jne. Auf Wiedersehen Wien! 

Vappufiiliksiä

Vappu sujui kovin rauhallisissa merkeissä, aatto kotona oleillen ja vappupäivä Kaivopuiston maisemissa kameran kanssa kävellen. Selvinpäin oli hauska ihmetellä suomalaista vappujuhlintaa kauniissa auringonpaisteessa. Tässä muutamia kuvia vappukävelyni varrelta. 

Kesäolohuoneessa näyttää jo selkeästi keväältä

Aurinkoa, merta, veneitä

Vappuelementit kohdallaan

Näitä ja valkoisia lakkeja oli Kaivari pullollaan

Sinisen sävyjä

Kaivarin hulinaa Ursulan viereiseltä kalliolta

Vappukävely vei myös Senaatintorille, jossa kyytiläisiä odotteli punainen bussi

Kaivohuoneen terassin yhteistyökumppani ei jäänyt epäselväksi