Löysin taannoin jostain toisesta blogista nämä 10 kysymystä ja vihdoin sain kirjoiteltua omat vastaukseni.
1. Kirja, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Sam Pivnikin Survivor – Auschwitz, The Death March and My Fight for Freedom, omaelämäkerrallinen teos. Kirjan kirjoittanut Sam Pivnik on Puolan juutalainen, joka täytti 13 vuotta sinä päivänä, kun natsit valloittivat Puolan. Koko perhe joutui Auschwitzin keskitysleirille, kun Sam oli juuri täyttämässä 17 vuotta. Kirja saa oman maailman perspektiivin kuntoon ja tajuamaan, miten hyvin omat asiat ovat. Samaan aikaan se muistuttaa, millaisiin julmuuksiin ihan tavalliset ihmiset pystyvät. Hieno, mutta ahdistava kirja.
2. Sanotko koskaan, että olet lukenut jonkun kirjan vaikka et olisikaan, koska k.o. kirjan katsotaan kuuluvan nk. yleissivistykseen?
En, voin avoimesti myöntää, että moni klassikko on vielä lukematta.
3. Oma(t) klassikkosi ja lyhyet perustelut?
Ensimmäisenä tulee mieleen Chris Cleaven The Other Hand. Päähenkilö on nigerialainen Little Bee, 16-vuotias pakolaistyttö, jolla on pakolaiskeskuksesta karattuaan vain resuinen käyntikortti sekä nuoruuden into ja sisäinen pakottava löytää käyntikortin antanut henkilö. Siitä alkaa huikea tarina.
Tietenkin myös Oscar Wilden The Picture of Dorian Gray. Lyhyesti ja ytimekkäästi, hieno kirja ihmisestä.
4. Oletko lukenut näytelmiä?
Olen, useammankin, koska teatteri on minulle tärkeää. Viimeisin lukemani näytelmä taitaa olla Samuel Beckettin Godota odottaessa.
5. Onko mikään kirja tuottanut sinulle tuskaa ja jos on, niin miten?
John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa tuotti suurta ahdistusta, vielä suurempaa kuin ensimmäisen kysymyksen Survivor. Mutta hieno kirja silti ja olen kaikesta siitä ahdistuksesta huolimatta iloinen, että luin sen.
6. Kirjahylly kotona: joo vai ei?
Ehdottomasti joo! Koti ilman kirjahyllyä (tai levyhyllyä) on jotenkin kovin alaston ja persoonaton.
7. Paperia vai e-kirja?
Olen paperisen kirjan kannattaja, sen käyttöliittymä on lyömätön. Jotenkin en vaan saa otetta e-kirjoihin, vaikka kokeillut olen.
8. Kannattaako lukeminen aina?
Kyllä. Myös silloin, kun jumittuu lukemaan jotain jännää melkein yöksi, vaikka seuraavana päivänä on työpäivä ja aikainen herätys.
9. Mitä sinulla on nyt luvussa tai seuraavana listalla?
Nyt on luvussa psykologian kurssin jäljiltä, mutta kuitenkin ihan muuten vaan Keith E. Stanovichin How to think straight about psychology. Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja oikeastaan ihan kenelle vaan.
Vuoroaan odottaa mm. nimen perusteella ostettu Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi.
10. Ensimmäinen mieleesi tuleva runoilijan nimi?
Harri Kaasalainen. Saarikosken aikalainen ja sukulaiseni äidin puolelta.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
L'art pour l'art
Kävin Helsingin Taidehallissa vaikuttumassa Hilma af Klintin taideteoksista. Hilma af Klint oli ruotsalainen taiteilija, joka elätti itsensä perinteisillä maisema-, luonto- ja muotokuvamaalauksilla, mutta piirsi ja maalasi salaa abstrakteja teoksia jo 1900-luvun alkuvuosina. Tai no, Hilmalle itselleen ne eivät ilmeisesti olleet abstrakteja vaan hän kuvasi mm. asioita, joita näki ja koki spiritistisissä istunnoissa. Lisää Hilmasta voit lukea vaikka täältä.
Hilma af Klintin Taidehallissa näytteillä olevista töistä suurin osa edustaa noita salaa maalattuja teoksia, jotka hän suojasi yleisön katseilta testamentillaan 20 vuodeksi kuolemansa jälkeen. Hän uskoi, ettei maailma ollut vielä valmis hänen teoksilleen ja lopulta kävi ilmi, että Hilma maalasi abstrakteja teoksia jo ennen kuin koko käsitettä oli olemassa.
Eräs näyttelyssä kuulemani kommentti sai miettimään, tarvitseeko taidetta ymmärtää, tuleeko maailman olla valmis sitä varten. Vai voisiko taide olla arvokasta ihan vain taiteena? L'art pour l'art, taidetta taiteen vuoksi. Tuo kommentoija kun oli tiivistetysti lähinnä sitä mieltä, että näyttely oli tylsä, koska hän ei ymmärtänyt, mitä teokset tarkoittivat tai mitä ne esittivät. Se jäi mietityttämään, koska erilaiset taiteenmuodot ovat omaa sydäntäni lähellä ja olen itse sitä mieltä, että taide on arvokasta taiteen vuoksi. Ei vaikkapa taulua tarvitse mielestäni "ymmärtää" eikä sen tarvitse aina "esittää" mitään. Nautin toki vanhojen mestareiden teoksista suurestikin ja taidesuuntauksista ehdoton suosikkini on impressionismi, mutta ihan yhtä paljon sieluni lepää vaikkapa juuri Hilma af Klintin teosten äärellä.
Kaikkea ei taiteilijan tarvitse kertoa teoksensa katsojalle suoraan, taideteos on aina ja joka tapauksessa subjektiivinen kokemus, jossa katsoja katsoo vaikkapa juuri taulua oman itsensä kautta. Abstrakti tai ei-esittävä taide antaa mielestäni siihen ehkäpä vielä enemmän tilaa kuin esittävä taide. Se on ainakin minulle ei-esittävän taiteen mielenkiintoisin asia, ei se, mitä taiteilija itse on ajatellut teosta tehdessään vaan se, mitä teos saa aikaan minussa. L'art pour l'art? Pour moi, s'il vous plaît!
Hilma af Klintin Taidehallissa näytteillä olevista töistä suurin osa edustaa noita salaa maalattuja teoksia, jotka hän suojasi yleisön katseilta testamentillaan 20 vuodeksi kuolemansa jälkeen. Hän uskoi, ettei maailma ollut vielä valmis hänen teoksilleen ja lopulta kävi ilmi, että Hilma maalasi abstrakteja teoksia jo ennen kuin koko käsitettä oli olemassa.
Eräs näyttelyssä kuulemani kommentti sai miettimään, tarvitseeko taidetta ymmärtää, tuleeko maailman olla valmis sitä varten. Vai voisiko taide olla arvokasta ihan vain taiteena? L'art pour l'art, taidetta taiteen vuoksi. Tuo kommentoija kun oli tiivistetysti lähinnä sitä mieltä, että näyttely oli tylsä, koska hän ei ymmärtänyt, mitä teokset tarkoittivat tai mitä ne esittivät. Se jäi mietityttämään, koska erilaiset taiteenmuodot ovat omaa sydäntäni lähellä ja olen itse sitä mieltä, että taide on arvokasta taiteen vuoksi. Ei vaikkapa taulua tarvitse mielestäni "ymmärtää" eikä sen tarvitse aina "esittää" mitään. Nautin toki vanhojen mestareiden teoksista suurestikin ja taidesuuntauksista ehdoton suosikkini on impressionismi, mutta ihan yhtä paljon sieluni lepää vaikkapa juuri Hilma af Klintin teosten äärellä.
Kaikkea ei taiteilijan tarvitse kertoa teoksensa katsojalle suoraan, taideteos on aina ja joka tapauksessa subjektiivinen kokemus, jossa katsoja katsoo vaikkapa juuri taulua oman itsensä kautta. Abstrakti tai ei-esittävä taide antaa mielestäni siihen ehkäpä vielä enemmän tilaa kuin esittävä taide. Se on ainakin minulle ei-esittävän taiteen mielenkiintoisin asia, ei se, mitä taiteilija itse on ajatellut teosta tehdessään vaan se, mitä teos saa aikaan minussa. L'art pour l'art? Pour moi, s'il vous plaît!
 |
| Hilma af Klint: What a Human Being Is, c. 1910 |
tiistai 13. toukokuuta 2014
Miksi juuri psykologia?
Ohhoh, heti perään toinen blogipostaus. Koska toista nilkkaa vaivaa virheasennosta johtuva kipuilu ja asentoa korjaava jumppaohjelma on meneillään, lenkkipostauksia ei vielä hetkeen ole tulossa.
Kirjoitetaanpa siis lisää opiskelusta, koska se on herättänyt keskustelua ystäväpiirissä. Eilisen postauksessa sivuttiin erään ystäväni kanssa käytyä keskustelua siitä, miten opiskeleminen on vaan aika mahtavaa touhua ja miten siitä saa paljon enemmän kuin mitä sille antaa. Tänään alkukipinän postaukseen antoi toinen ystäväni, joka miettii, pitäisikö alkaa opiskella ja jos, niin mitä.
Tuttuja ajatuksia itsellekin. Mietin aika pitkään, mitä opiskelisin ja haluaisinko yleensäkään opiskella lisää. Teen työkseni markkinointia ja harrastan lehtijuttujen kirjoittelua, joten loogistahan olisi ollut opiskella markkinointia ja/tai viestintää. Markkinoinnin opiskeleminen olisi varmasti ollut urakehityksen kannalta järkevää ja tuonut tullessaan uusia uravaihtoehtoja, viestinnän opiskeleminen olisi sekin voinut avata uusia ovia jo tutulla alueella. Mutta päätin kuitenkin kuunnella sitä pientä, sisäistä ääntä, jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Kun klikkasin viime marraskuussa itseni Avoimen Yliopiston sivuille, ei ollut pienintäkään epäilystä, etteikö päätökseni olisi ollut se juuri oikea. Nyt kaksi kurssia myöhemmin tuntuu entistä vahvemmin siltä, että päätös oli juuri se oikea.
Jos näin vähän yli kolmekymppisenä jotain on oppinut, se on se, että kannattaa kuunnella sitä pientä, sisäistä ääntä ja tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Esim. tässä opiskelussa tulee tottakai eteen hetkiä, kun miettii, oliko sittenkään fiksua kuormittaa iltojaan ja viikonloppujaan luennoilla ja lukemisella. Uuden oppimisen, oivaltamisen ja hyvien keskustelujen antama fiilis kertoo kuitenkin selkeästi, että oikealla tiellä ollaan. Tulevaisuus on tulevaisuutta, just nyt opiskelu tuntuu hyvältä ja omalta.
Kirjoitetaanpa siis lisää opiskelusta, koska se on herättänyt keskustelua ystäväpiirissä. Eilisen postauksessa sivuttiin erään ystäväni kanssa käytyä keskustelua siitä, miten opiskeleminen on vaan aika mahtavaa touhua ja miten siitä saa paljon enemmän kuin mitä sille antaa. Tänään alkukipinän postaukseen antoi toinen ystäväni, joka miettii, pitäisikö alkaa opiskella ja jos, niin mitä.
Tuttuja ajatuksia itsellekin. Mietin aika pitkään, mitä opiskelisin ja haluaisinko yleensäkään opiskella lisää. Teen työkseni markkinointia ja harrastan lehtijuttujen kirjoittelua, joten loogistahan olisi ollut opiskella markkinointia ja/tai viestintää. Markkinoinnin opiskeleminen olisi varmasti ollut urakehityksen kannalta järkevää ja tuonut tullessaan uusia uravaihtoehtoja, viestinnän opiskeleminen olisi sekin voinut avata uusia ovia jo tutulla alueella. Mutta päätin kuitenkin kuunnella sitä pientä, sisäistä ääntä, jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Kun klikkasin viime marraskuussa itseni Avoimen Yliopiston sivuille, ei ollut pienintäkään epäilystä, etteikö päätökseni olisi ollut se juuri oikea. Nyt kaksi kurssia myöhemmin tuntuu entistä vahvemmin siltä, että päätös oli juuri se oikea.
Jos näin vähän yli kolmekymppisenä jotain on oppinut, se on se, että kannattaa kuunnella sitä pientä, sisäistä ääntä ja tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Esim. tässä opiskelussa tulee tottakai eteen hetkiä, kun miettii, oliko sittenkään fiksua kuormittaa iltojaan ja viikonloppujaan luennoilla ja lukemisella. Uuden oppimisen, oivaltamisen ja hyvien keskustelujen antama fiilis kertoo kuitenkin selkeästi, että oikealla tiellä ollaan. Tulevaisuus on tulevaisuutta, just nyt opiskelu tuntuu hyvältä ja omalta.
maanantai 12. toukokuuta 2014
Setä Freudia ja mantelitumakkeita
Kirjoitin tammikuussa aloittavani psykologian opinnot Avoimessa yliopistossa. Nyt, toukokuun hipoessa puoltaväliä, takana on jo kaksi kurssia ja yksi (läpimennyt) tenttikin. Tänään alkoi kolmas kurssi. Urheilukisahenkisesti kysynkin nyt itseltäni: "Miltä nyt tuntuu?" "Onko kannattanut hypätä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja taapertaa kerta toisensa jälkeen reppu selässä luennolle?" Vastaan: "Tuntuu mahtavalta ja on kannattanut!!" Juttelin juuri erään aivan toista alaa opiskelleen ystäväni kanssa opiskelemisesta ja tulimme yksissä tuumin siihen lopputulokseen, että opiskeleminen on, trendikästä ilmausta käyttääkseni, voimaannuttavaa. Kun nyt aikuisena opiskelee puhtaasti omasta mielenkiinnosta, myös tentteihin lukeminen on ihan erilaista kuin silloin nuorempana, varsinkin peruskoulussa. Tottakai pänttääminen on aina pänttäämistä, mutta nyt siitäkin jollain hassulla tavalla nauttii.
Opiskelu tekee ihmisen, ainakin minut, terveellä tavalla nöyräksi tieteen edessä. Psykologia on tieteenalana nuori ja silti silläkin on jo reilusti yli sata vuotta historiaa, jonka aikana on tapahtunut paljon. Uusia teorioita, tutkimus- ja terapiamenetelmiä, tulkintoja ihmisen käyttäytymisestä eri tilanteissa, aivojen toiminnan kuvantamista ja vaikka mitä. Luennolla istuessaan tuntee itsensä toisaalta pieneksi ja nöyräksi uuden opiskelijaksi, mutta samalla psykologia tieteenä toivottaa tervetulleeksi kaikenlaista ajatustyötä ja elää keskusteluista, joissa jokainen mielipide on tärkeä.
Tähän mennessä olen opiskellut persoonallisuuspsykologiaa, kliinistä eli terveyden ja mielenterveyden psykologiaa, uusimpana kurssina alkoi juuri kognitiivisen ja neuropsykologian kurssi. Jo nyt huomaa, miten kaikki tieto kietoutuu yhteen ja tukee kokonaisuutta. Toki myös se, että termit käyvät entistä tutummiksi, auttaa opiskelua ja sekä kuullun että luetun ymmärtämistä. On aika mahtava fiilis, kun aiempien luentojen ja itse luetun pohjalta pystyy muodostamaan päässään kokonaisuuksia ja lisäämään niihin paloja kuin palapeliin. Tosin, luulen, että tässä palapelissä on aika paljon enemmän kuin 1000 palaa ja se on hyvä asia se.
 |
| Luennolla voi törmätä myös aiempien opiskelijoiden taiteeseen. Tämä teos on Metsätalosta. |
Tähän mennessä olen opiskellut persoonallisuuspsykologiaa, kliinistä eli terveyden ja mielenterveyden psykologiaa, uusimpana kurssina alkoi juuri kognitiivisen ja neuropsykologian kurssi. Jo nyt huomaa, miten kaikki tieto kietoutuu yhteen ja tukee kokonaisuutta. Toki myös se, että termit käyvät entistä tutummiksi, auttaa opiskelua ja sekä kuullun että luetun ymmärtämistä. On aika mahtava fiilis, kun aiempien luentojen ja itse luetun pohjalta pystyy muodostamaan päässään kokonaisuuksia ja lisäämään niihin paloja kuin palapeliin. Tosin, luulen, että tässä palapelissä on aika paljon enemmän kuin 1000 palaa ja se on hyvä asia se.
 |
| Välillä tenttikirjan vastapainoksi tarvitaan vaikkapa Kevätpörriäinen. |
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Elämäni aakkoset
Lueskelen jonkin verran blogeja Lily-blogiportaalissa ja sieltä bongasin useammastakin blogista hauskan aakkospostauksen, joka oli ihan pakko sunnuntai-illan iloksi kopioida. Tässäpä siis elämäni aakkoset.
A – Aamut. Olen pikkulapsesta asti ollut iltavirkku, joten aamuihmisten mukaan pyörivä maailma ei aina ihan natsaa omaan rytmiini. En sentään ole toimintakyvytön aamuisin, aamut vaan saisivat alkaa myöhemmin.
B – Blogi. Vaikka blogini päivittyy harvakseltaan eikä aiheissa ole päätä tai häntää, on blogin kirjoittaminen silti hauskaa puuhaa.
C – Celsius. Lämpimämpi on mielestäni kivempi kuin kylmempi. En ole vielä Suomen kesissä tavannut liian kuumia päiviä, joten kesä, bring it on!
D – Doggie. Koira. Kaikista eläimistä se eniten oma ja joskus minullakin on taas oma koira. Siihen asti rapsuttelen muiden koiria.
E – Elämä. Olipas maailmojasyleilevä kirjain! Mutta elämä on mahtavaa, sen suhteen jaksan aina vaan olla utelias.
F – Fiilis. Omaa fiilistä asioista pitää kuunnella ja suhtautua siihen sopivalla tavalla.
G – Gebardi. Joukko musisoivia, hauskoja kavereita ja ystäviä, jotka mm. tekivät taannoisista kolmekymppisistäni huisin paljon paremmat bileet kuin mikä tahansa levymusiikki. Paljon muistoja takana ja toivon mukaan paljon vielä edessäkin.
H – Harrastukset. Jostain syystä olen paljon onnellisempi, kun vapaa-ajalla on kivaa tekemistä, vaikka niitä blogissa vilahdelleita käsitöitä, juoksukoulua, opiskelua. Mutta pitää muistaa välillä vain rentoutuakin.
I – Ilo. Elämä on mälsää, jos ei näe iloa pienissäkin jutuissa.
J – Juoksukoulu. Kolmen viikon juoksukouluilun jälkeen olen koukussa. Jäljellä on vielä kahdeksan viikkoa, mutta luulenpa, että tästä taitaa tulla paljon pitempi innostus.
K – Kirjat. Ensimmäinen lukemani kirja oli 6-vuotiaana lukemani Pupu Pumppasen korvasärky. Siitä asti kirjoja on luettu aikamoinen määrä eikä loppua näy. Maailman toimivin käyttöliittymä.
L – Lahti. Kaupunki, josta tarinani alkoi reilut 30 vuotta sitten.
M – Musiikki, musiikki ja musiikki. Minun tapauksessani ei ole elämää ilman musiikkia eikä musiikkia ilman elämää.
N – Näytelmä. Hyvä teatteri herättää ajatuksia, pakottaa ajattelemaan ja antaa uusia näkökulmia.
O – Opiskelu. Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin opiskella, tosin Avoimessa yliopistossa, mutta opiskelua se on sekin. Itsensä haastamista, astumista mukavuusalueen ulkopuolelle.
P – Psykologia. Viittaus edelliseen kirjaimeen, opiskeluaineeni. Mielenkiintoinen, ihana, tärkeä psykologia.
Q – Question. Kysymykset ovat melkeinpä erikoisalaani, kuten läheiset ovat varmasti huomanneetkin. Kysymällä oppii ja kyseenalaistamalla varsinkin.
R – Rakkaus. Tietenkin. Rakkaat ihmiset, perhe, ystävät ja tietenkin rakas kummilapsi. Elämää ylläpitävä voima.
S – Siivet. Ihmislapselle siivet ovat lähinnä kuvaannollinen asia, mutta toki lentokoneen siipinä myös konkreettiset. Siivet ovat vapautta.
T – Työ. Tärkeä osa elämää jo siksikin, että työpaikalla vietetään arkipäivisin kolmasosa vuorokaudesta. Tärkeää myös oman ammattillisen kehityksen ja elämän mielekkyyden kannalta.
U – Uutiset. Uutisia seuraan ahkerasti, koska miten voi olla osa tätä maapalloa seuraamatta niitä.
V – Vapaus. Vapaus tehdä, ajatella, kirjoittaa, olla, matkustaa, elää.
W – Whistle Bait. Jos em. Gebardi on tuottanut muistoja, on tämä bändi tehnyt niitä aivolohkoihin kymmenkertaisen määrän. Tyttöporukkamme on reissannut Whistle Bait -keikoilla ympäri eteläistä Suomea jo 16 vuoden ajan enkä voi kuin toivoa, että matka jatkuu.
X – The X-Files. Tätä sarjaa tuijotin jo 90-luvulla ja kiitos Netflixin, nyt uudelleen alusta asti. Toimii edelleen!
Y – Ystävät. En edes halua kuvitella elämää ilman ystäviä.
Z – Zig-a-zig-aah! Muinainen lausahdus Spice Girls -biisistä. Jonkinlaista hauskaa kaikki on mahdollista -meininkiä 90-luvulta.
Å – Å. Joki. Tykkään kaupungeista, joiden läpi kulkee joki. Opiskelukaupunkini Porvoo tämän taisi aloittaa.
Ä – Äiti. Ja koko perhe. Äidille voi aina soittaa, äiti on kävelevä keittokirja ja muutenkin yleisapuopas.
Ö – Ölinä, öykkärit. En tykkää.
Loppuun W-kirjaimen kohdalta löytyvä Whistle Bait.
A – Aamut. Olen pikkulapsesta asti ollut iltavirkku, joten aamuihmisten mukaan pyörivä maailma ei aina ihan natsaa omaan rytmiini. En sentään ole toimintakyvytön aamuisin, aamut vaan saisivat alkaa myöhemmin.
B – Blogi. Vaikka blogini päivittyy harvakseltaan eikä aiheissa ole päätä tai häntää, on blogin kirjoittaminen silti hauskaa puuhaa.
C – Celsius. Lämpimämpi on mielestäni kivempi kuin kylmempi. En ole vielä Suomen kesissä tavannut liian kuumia päiviä, joten kesä, bring it on!
D – Doggie. Koira. Kaikista eläimistä se eniten oma ja joskus minullakin on taas oma koira. Siihen asti rapsuttelen muiden koiria.
E – Elämä. Olipas maailmojasyleilevä kirjain! Mutta elämä on mahtavaa, sen suhteen jaksan aina vaan olla utelias.
F – Fiilis. Omaa fiilistä asioista pitää kuunnella ja suhtautua siihen sopivalla tavalla.
G – Gebardi. Joukko musisoivia, hauskoja kavereita ja ystäviä, jotka mm. tekivät taannoisista kolmekymppisistäni huisin paljon paremmat bileet kuin mikä tahansa levymusiikki. Paljon muistoja takana ja toivon mukaan paljon vielä edessäkin.
H – Harrastukset. Jostain syystä olen paljon onnellisempi, kun vapaa-ajalla on kivaa tekemistä, vaikka niitä blogissa vilahdelleita käsitöitä, juoksukoulua, opiskelua. Mutta pitää muistaa välillä vain rentoutuakin.
I – Ilo. Elämä on mälsää, jos ei näe iloa pienissäkin jutuissa.
J – Juoksukoulu. Kolmen viikon juoksukouluilun jälkeen olen koukussa. Jäljellä on vielä kahdeksan viikkoa, mutta luulenpa, että tästä taitaa tulla paljon pitempi innostus.
K – Kirjat. Ensimmäinen lukemani kirja oli 6-vuotiaana lukemani Pupu Pumppasen korvasärky. Siitä asti kirjoja on luettu aikamoinen määrä eikä loppua näy. Maailman toimivin käyttöliittymä.
L – Lahti. Kaupunki, josta tarinani alkoi reilut 30 vuotta sitten.
M – Musiikki, musiikki ja musiikki. Minun tapauksessani ei ole elämää ilman musiikkia eikä musiikkia ilman elämää.
N – Näytelmä. Hyvä teatteri herättää ajatuksia, pakottaa ajattelemaan ja antaa uusia näkökulmia.
O – Opiskelu. Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin opiskella, tosin Avoimessa yliopistossa, mutta opiskelua se on sekin. Itsensä haastamista, astumista mukavuusalueen ulkopuolelle.
P – Psykologia. Viittaus edelliseen kirjaimeen, opiskeluaineeni. Mielenkiintoinen, ihana, tärkeä psykologia.
Q – Question. Kysymykset ovat melkeinpä erikoisalaani, kuten läheiset ovat varmasti huomanneetkin. Kysymällä oppii ja kyseenalaistamalla varsinkin.
R – Rakkaus. Tietenkin. Rakkaat ihmiset, perhe, ystävät ja tietenkin rakas kummilapsi. Elämää ylläpitävä voima.
S – Siivet. Ihmislapselle siivet ovat lähinnä kuvaannollinen asia, mutta toki lentokoneen siipinä myös konkreettiset. Siivet ovat vapautta.
T – Työ. Tärkeä osa elämää jo siksikin, että työpaikalla vietetään arkipäivisin kolmasosa vuorokaudesta. Tärkeää myös oman ammattillisen kehityksen ja elämän mielekkyyden kannalta.
U – Uutiset. Uutisia seuraan ahkerasti, koska miten voi olla osa tätä maapalloa seuraamatta niitä.
V – Vapaus. Vapaus tehdä, ajatella, kirjoittaa, olla, matkustaa, elää.
W – Whistle Bait. Jos em. Gebardi on tuottanut muistoja, on tämä bändi tehnyt niitä aivolohkoihin kymmenkertaisen määrän. Tyttöporukkamme on reissannut Whistle Bait -keikoilla ympäri eteläistä Suomea jo 16 vuoden ajan enkä voi kuin toivoa, että matka jatkuu.
X – The X-Files. Tätä sarjaa tuijotin jo 90-luvulla ja kiitos Netflixin, nyt uudelleen alusta asti. Toimii edelleen!
Y – Ystävät. En edes halua kuvitella elämää ilman ystäviä.
Z – Zig-a-zig-aah! Muinainen lausahdus Spice Girls -biisistä. Jonkinlaista hauskaa kaikki on mahdollista -meininkiä 90-luvulta.
Å – Å. Joki. Tykkään kaupungeista, joiden läpi kulkee joki. Opiskelukaupunkini Porvoo tämän taisi aloittaa.
Ä – Äiti. Ja koko perhe. Äidille voi aina soittaa, äiti on kävelevä keittokirja ja muutenkin yleisapuopas.
Ö – Ölinä, öykkärit. En tykkää.
Loppuun W-kirjaimen kohdalta löytyvä Whistle Bait.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Puikkojen kilkuttelua
Kaikenmaailman juoksukoulujen ja muiden rientojen vastapainona pitää aina muistaa myös kilkutella puikkoja. Tai no, nuo bambupuikkoni eivät varsinaisesti kilise, mutta ideahan on se tärkein. Ja ylenmääräinen puikkojen kilkuttelu sekä virkkuu voivat johtaa tämänhetkiseen olotilaani, jossa ei kilkutella pariin päivään yhtään. Oikeaa kättä vihloo sen verran muikeasti, että parin päivän lepo kilkuttelusta ja rannetuki ovat paikallaan. Mutta mitäs talven aikana onkaan saatu aikaan. Tässäpä kuvakavalkadi.
Pian on tulossa Virkkuri-kirjan toinen osa. Ja parit neulelangatkin odottavat vuoroaan. Toki yleensä erilaisia tekeleitä on kesken useampi samaan aikaan, jolloin voi fiiliksen mukaan tehdä eri juttuja.
 |
| Kahden työkaverin pienille pojille tumput. Ohje täältä. (Onpas nämä ilta-aikaan nopsasti kotona otetut kuvat keltaisia...) |
 |
| Kauluri pienelle ihmiselle. Tällaisen tein myös kummitytölle, eri värisenä kylläkin. Kaulurin ohje täältä. |
 |
| Kauluri toisesta kuvakulmasta. |
 |
| Varsin lumettoman talven virkkausprojekti, lumilyhty, alkuvaiheissaan. |
 |
| Lumilyhty valmiina. Ohje täältä. |
 |
| Sitten piti kokeilla valepalmikkoa lapasen varteen. |
 |
| Valepalmikon kanssa samoihin lapasiin tuli kissoja kirjoneuleena. Eka kirjoneuleprojektini ikinä-koskaan. En edes peruskoulussa neulonut kirjoneuletta. Nyt neuloin, hyvällä ohjeella. |
 |
| Parhaina hetkinä kilkutellessa tuntuu tältä. Kunnes taas puretaan neljättä kertaa samaa aloitusta... |
 |
| Ystäväni tyttönen täytti vuoden, sen kunniaksi pinkit lapaset. Näissä on yhdistelty vauvan lapasten varsi tavallisiin lasten lapasiin. Hyvä lasten lapasten ohje täältä. |
 |
| Omaksi synttärilahjaksi sain kaksikin lahjakorttia lempilankakauppaani Snurreen. Niistä syntyi itselle mm. pipo ja kauluri. Lankana super-ihana Lamana Catalina ja ohje Snurresta. |
 |
| ... sekä pieni Baktus-huivi. Pienellä tarkoitetaan kaksi kertaa kaulan ympäri menevää huivia, joka syntyi kahdesta kerästä lankaa. Lankana Adriafil Lana Naturale Inca. |
 |
| Sitten oli aika kaivaa virkkuukoukku esiin. Tein Novitan Savanni-langasta itselleni kässäpussin. Ohje on itse sovellettu Virkkuri-kirjan ohjeesta ja pussukassa on kokeiltu noiden kuvioiden asettumista eri tavoilla. |
 |
| Em. kissalapasten jämälangoista syntyivät vielä älypuhelin-lapaset, joissa on etusormelle ja peukalolle reiät, joista räpeltää sitä kännykkää. Soveltuvat myös valokuvaajalle. |
 |
| Virkkuri-kirjan Hexagon-maton ohje ja Snurren taannoinen matonkudetarjous saivat aikaan tämän projektin. Joka tosin on nyt hetken jäähyllä... |
 |
| ... ja tässä syy mattoprojektin jäähyyn. Mutta kunhan ranne rauhoittuu, mattoprojekti jatkuu. |
Pian on tulossa Virkkuri-kirjan toinen osa. Ja parit neulelangatkin odottavat vuoroaan. Toki yleensä erilaisia tekeleitä on kesken useampi samaan aikaan, jolloin voi fiiliksen mukaan tehdä eri juttuja.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Kun isoäiti lenkkarit osti
...eli tarina siitä, miten keväthulluus aiheutti juoksukoulun aloittamisen.
Olen aina kävellyt aika paljon. Jo pienenä taapersin äidin kanssa muutaman kilometrin päiväkotiin ja siitä se jotenkin jäi päälle. Varsinkin lomareissuilla päivän kävelysaldot ovat helposti olleet vähintään 10 km päivässä. Kävely on täällä maamme pääkaupungissa myös varsin kätevä tapa kulkea paikasta toiseen, monesti vaikkapa ratikan vuoroväli on sen verran pitkä, että siinä ajassa jo kävelee melkein perille asti. Mutta sitten pikkuveli ja -sisko alkoivat juosta. Pikkuveli pinkoi viime kesänä jo ekat juoksutapahtumansa, ensin puolimaratonin ja sitten vielä kokonaisenkin. Hitsiläinen, eihän tässä isosiskokaan enää nuoremmaksi muutu vaikka ei vielä isoäiti otsikosta huolimatta olekaan. Ja kun ihan vieressä on varsin kivat lenkkimaisematkin, on kai vain aloitettava.
Juoksukuntoa vaan ei ole yhtään. Kävellä jaksan pitkiäkin lenkkejä, mutta juoksukunto on täysin olematon. Siispä nöyrästi aloitan ihan alusta.
Ja tässä ollaan. Jääkaapin ovessa on tulostettuna Porin juoksukoulu -nimellä kulkeva harjoitusohjelma ja kännykän Sports Tracker pitää kirjaa kilometreistä ja ajoista. Lenkkihoukutteeksi on myös hankittu pari uutta vaatekappaletta, jotka tekevät lenkkeilystä selkeästi mukavampaa. Lenkkarit sentään olen omistanut aina, vaikka nekin ovat uusintalistalla lähiaikoina. Sen verran vanhat lenkkarit ovat jo kilometrejä nielleet.
Kolmen lenkin (kaksi juoksua sisältänyttä pyrähdystä ja yksi pelkkä kävely) jälkeen tuntuu siltä, että lisää, lisää. Ja nyt, kun olen tehnyt tästä projektistani julkisen, on yksi lisämotivaattori lisää. Huomenna taas lenkille!
Olen aina kävellyt aika paljon. Jo pienenä taapersin äidin kanssa muutaman kilometrin päiväkotiin ja siitä se jotenkin jäi päälle. Varsinkin lomareissuilla päivän kävelysaldot ovat helposti olleet vähintään 10 km päivässä. Kävely on täällä maamme pääkaupungissa myös varsin kätevä tapa kulkea paikasta toiseen, monesti vaikkapa ratikan vuoroväli on sen verran pitkä, että siinä ajassa jo kävelee melkein perille asti. Mutta sitten pikkuveli ja -sisko alkoivat juosta. Pikkuveli pinkoi viime kesänä jo ekat juoksutapahtumansa, ensin puolimaratonin ja sitten vielä kokonaisenkin. Hitsiläinen, eihän tässä isosiskokaan enää nuoremmaksi muutu vaikka ei vielä isoäiti otsikosta huolimatta olekaan. Ja kun ihan vieressä on varsin kivat lenkkimaisematkin, on kai vain aloitettava.
 |
| Vai mitä sanot tästä lauantain auringonpaisteesta? |
 |
| Lisää lauantain aurinkoa. |
 |
| Tämän illan ihana auringonlasku. |
Juoksukuntoa vaan ei ole yhtään. Kävellä jaksan pitkiäkin lenkkejä, mutta juoksukunto on täysin olematon. Siispä nöyrästi aloitan ihan alusta.
Ja tässä ollaan. Jääkaapin ovessa on tulostettuna Porin juoksukoulu -nimellä kulkeva harjoitusohjelma ja kännykän Sports Tracker pitää kirjaa kilometreistä ja ajoista. Lenkkihoukutteeksi on myös hankittu pari uutta vaatekappaletta, jotka tekevät lenkkeilystä selkeästi mukavampaa. Lenkkarit sentään olen omistanut aina, vaikka nekin ovat uusintalistalla lähiaikoina. Sen verran vanhat lenkkarit ovat jo kilometrejä nielleet.
Kolmen lenkin (kaksi juoksua sisältänyttä pyrähdystä ja yksi pelkkä kävely) jälkeen tuntuu siltä, että lisää, lisää. Ja nyt, kun olen tehnyt tästä projektistani julkisen, on yksi lisämotivaattori lisää. Huomenna taas lenkille!
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Turhanpäiväinen höpö-höpö-postaus
Sillä aikaa, kun kypsyttelen mielessäni seuraavaa "oikeaa" postausta, teen turhanpäiväisen höpö-höpö-postauksen. Ai miksi? No koska välillä elämässä pitää olla höpö-höpöä. Bongasin tämän tehtävän Lily.fi:stä.
Tehtävänä on vastata seuraaviin kysymyksiin oman kirjahyllyni sisällöllä:
1. Oletko mies vai nainen? - Ronja Ryövärintytär
2. Kuvaile itseäsi - Hickory Dickory Dock
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? - Där vi en gång gått
4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi - Lipstick Jungle
5. Mihin haluaisit matkustaa? - Paris mon amour
6. Kuvaile parasta ystävääsi - Viisi pientä possua
7. Mikä on lempivärisi? - White Teeth
8. Millainen sää on nyt? - Slam
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? - The Interpretation of Dreams
10. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? - Polysyllabic Spree
11. Mitä pelkäät? - Suuri tyhjyys (oik. Hollywood - Suuri tyhjyys)
12. Päivän mietelause? - Godota odottaessa
13. Minkä neuvon haluaisit antaa? - How to be Good
14. Miten haluaisit kuolla? - One Day
Loppuun biisi, joka alkoi soida päässäni tätä tehtävää tehdessäni, A Day in the Life.
Tehtävänä on vastata seuraaviin kysymyksiin oman kirjahyllyni sisällöllä:
1. Oletko mies vai nainen? - Ronja Ryövärintytär
2. Kuvaile itseäsi - Hickory Dickory Dock
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? - Där vi en gång gått
4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi - Lipstick Jungle
5. Mihin haluaisit matkustaa? - Paris mon amour
6. Kuvaile parasta ystävääsi - Viisi pientä possua
7. Mikä on lempivärisi? - White Teeth
8. Millainen sää on nyt? - Slam
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? - The Interpretation of Dreams
10. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? - Polysyllabic Spree
11. Mitä pelkäät? - Suuri tyhjyys (oik. Hollywood - Suuri tyhjyys)
12. Päivän mietelause? - Godota odottaessa
13. Minkä neuvon haluaisit antaa? - How to be Good
14. Miten haluaisit kuolla? - One Day
Loppuun biisi, joka alkoi soida päässäni tätä tehtävää tehdessäni, A Day in the Life.
lauantai 18. tammikuuta 2014
torstai 16. tammikuuta 2014
Hyvä Avoimen yliopiston opiskelija...
Olen jo pitkään leikitellyt ajatuksella opiskelemisesta. Nykyisestä ja ainoasta korkeakoulututkinnostani on jo kymmenisen vuotta aikaa. Aiemmin olen kuitenkin arponut eri alojen välillä eikä esseet, kotitehtävät ja tentit ole houkutelleet luokseen. Viime vuoden loppupuolella aika oli kuitenkin kypsä. Klikkasin marraskuun puolivälissä itseni Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston sivuille ja ilmoittauduin opiskelemaan psykologiaa. Nyt, pari kuukautta myöhemmin on opiskelujen orientointi -tilaisuus käyty, kirjastokortti hankittu yliopiston kirjastoon ja tunnuksia luotu. Ensi viikolla alkavat luennot aiheesta persoonallisuuspsykologia.
Nyt on jotenkin itsestäänselvää, että psykahan se on, jota haluan opiskella. Opiskelu ja valitsemani oppiaine ovat varmasti varsin nöyräksi tekeviä asioita, omia ajatusmalleja on uskallettava ehkä hiukan romuttaakin ja nähdä asioita eri näkökulmista. Mutta halu oppia uutta on iso ja psykologia on jo lukiosta asti kiinnostanut. Ensi tiistaina pakkaan reppuuni paljon uteliaisuutta, kourallisen intoa, reilusti motivaatiota ja avoimen mielen.
"You live, you learn."
Nyt on jotenkin itsestäänselvää, että psykahan se on, jota haluan opiskella. Opiskelu ja valitsemani oppiaine ovat varmasti varsin nöyräksi tekeviä asioita, omia ajatusmalleja on uskallettava ehkä hiukan romuttaakin ja nähdä asioita eri näkökulmista. Mutta halu oppia uutta on iso ja psykologia on jo lukiosta asti kiinnostanut. Ensi tiistaina pakkaan reppuuni paljon uteliaisuutta, kourallisen intoa, reilusti motivaatiota ja avoimen mielen.
"You live, you learn."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)