Elämäni aakkoset

Lueskelen jonkin verran blogeja Lily-blogiportaalissa ja sieltä bongasin useammastakin blogista hauskan aakkospostauksen, joka oli ihan pakko sunnuntai-illan iloksi kopioida. Tässäpä siis elämäni aakkoset. 

A – Aamut. Olen pikkulapsesta asti ollut iltavirkku, joten aamuihmisten mukaan pyörivä maailma ei aina ihan natsaa omaan rytmiini. En sentään ole toimintakyvytön aamuisin, aamut vaan saisivat alkaa myöhemmin. 

B – Blogi. Vaikka blogini päivittyy harvakseltaan eikä aiheissa ole päätä tai häntää, on blogin kirjoittaminen silti hauskaa puuhaa. 

C – Celsius. Lämpimämpi on mielestäni kivempi kuin kylmempi. En ole vielä Suomen kesissä tavannut liian kuumia päiviä, joten kesä, bring it on! 

D – Doggie. Koira. Kaikista eläimistä se eniten oma ja joskus minullakin on taas oma koira. Siihen asti rapsuttelen muiden koiria. 

E – Elämä. Olipas maailmojasyleilevä kirjain! Mutta elämä on mahtavaa, sen suhteen jaksan aina vaan olla utelias. 

F – Fiilis. Omaa fiilistä asioista pitää kuunnella ja suhtautua siihen sopivalla tavalla. 

G – Gebardi. Joukko musisoivia, hauskoja kavereita ja ystäviä, jotka mm. tekivät taannoisista kolmekymppisistäni huisin paljon paremmat bileet kuin mikä tahansa levymusiikki. Paljon muistoja takana ja toivon mukaan paljon vielä edessäkin. 

H – Harrastukset. Jostain syystä olen paljon onnellisempi, kun vapaa-ajalla on kivaa tekemistä, vaikka niitä blogissa vilahdelleita käsitöitä, juoksukoulua, opiskelua. Mutta pitää muistaa välillä vain rentoutuakin. 

I – Ilo. Elämä on mälsää, jos ei näe iloa pienissäkin jutuissa. 

J – Juoksukoulu. Kolmen viikon juoksukouluilun jälkeen olen koukussa. Jäljellä on vielä kahdeksan viikkoa, mutta luulenpa, että tästä taitaa tulla paljon pitempi innostus. 

K – Kirjat. Ensimmäinen lukemani kirja oli 6-vuotiaana lukemani Pupu Pumppasen korvasärky. Siitä asti kirjoja on luettu aikamoinen määrä eikä loppua näy. Maailman toimivin käyttöliittymä. 

L – Lahti. Kaupunki, josta tarinani alkoi reilut 30 vuotta sitten. 

M – Musiikki, musiikki ja musiikki. Minun tapauksessani ei ole elämää ilman musiikkia eikä musiikkia ilman elämää. 

N – Näytelmä. Hyvä teatteri herättää ajatuksia, pakottaa ajattelemaan ja antaa uusia näkökulmia. 

O – Opiskelu. Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin opiskella, tosin Avoimessa yliopistossa, mutta opiskelua se on sekin. Itsensä haastamista, astumista mukavuusalueen ulkopuolelle. 

P – Psykologia. Viittaus edelliseen kirjaimeen, opiskeluaineeni. Mielenkiintoinen, ihana, tärkeä psykologia. 

Q – Question. Kysymykset ovat melkeinpä erikoisalaani, kuten läheiset ovat varmasti huomanneetkin. Kysymällä oppii ja kyseenalaistamalla varsinkin. 

R – Rakkaus. Tietenkin. Rakkaat ihmiset, perhe, ystävät ja tietenkin rakas kummilapsi. Elämää ylläpitävä voima. 

S – Siivet. Ihmislapselle siivet ovat lähinnä kuvaannollinen asia, mutta toki lentokoneen siipinä myös konkreettiset. Siivet ovat vapautta. 

T – Työ. Tärkeä osa elämää jo siksikin, että työpaikalla vietetään arkipäivisin kolmasosa vuorokaudesta. Tärkeää myös oman ammattillisen kehityksen ja elämän mielekkyyden kannalta. 

U – Uutiset. Uutisia seuraan ahkerasti, koska miten voi olla osa tätä maapalloa seuraamatta niitä. 

V – Vapaus. Vapaus tehdä, ajatella, kirjoittaa, olla, matkustaa, elää. 

W – Whistle Bait. Jos em. Gebardi on tuottanut muistoja, on tämä bändi tehnyt niitä aivolohkoihin kymmenkertaisen määrän. Tyttöporukkamme on reissannut Whistle Bait -keikoilla ympäri eteläistä Suomea jo 16 vuoden ajan enkä voi kuin toivoa, että matka jatkuu. 

X – The X-Files. Tätä sarjaa tuijotin jo 90-luvulla ja kiitos Netflixin, nyt uudelleen alusta asti. Toimii edelleen! 

Y – Ystävät. En edes halua kuvitella elämää ilman ystäviä. 

Z – Zig-a-zig-aah! Muinainen lausahdus Spice Girls -biisistä. Jonkinlaista hauskaa kaikki on mahdollista -meininkiä 90-luvulta. 

Å – Å. Joki. Tykkään kaupungeista, joiden läpi kulkee joki. Opiskelukaupunkini Porvoo tämän taisi aloittaa.  

Ä – Äiti. Ja koko perhe. Äidille voi aina soittaa, äiti on kävelevä keittokirja ja muutenkin yleisapuopas. 

Ö – Ölinä, öykkärit. En tykkää.  

Loppuun W-kirjaimen kohdalta löytyvä Whistle Bait. 

Puikkojen kilkuttelua

Kaikenmaailman juoksukoulujen ja muiden rientojen vastapainona pitää aina muistaa myös kilkutella puikkoja. Tai no, nuo bambupuikkoni eivät varsinaisesti kilise, mutta ideahan on se tärkein. Ja ylenmääräinen puikkojen kilkuttelu sekä virkkuu voivat johtaa tämänhetkiseen olotilaani, jossa ei kilkutella pariin päivään yhtään. Oikeaa kättä vihloo sen verran muikeasti, että parin päivän lepo kilkuttelusta ja rannetuki ovat paikallaan. Mutta mitäs talven aikana onkaan saatu aikaan. Tässäpä kuvakavalkadi. 

Kahden työkaverin pienille pojille tumput.
Ohje täältä.
(Onpas nämä ilta-aikaan nopsasti kotona otetut kuvat keltaisia...)

Kauluri pienelle ihmiselle. Tällaisen tein myös kummitytölle, eri värisenä kylläkin.
Kaulurin ohje täältä.  

Kauluri toisesta kuvakulmasta. 

Varsin lumettoman talven virkkausprojekti, lumilyhty, alkuvaiheissaan.

Lumilyhty valmiina.
Ohje täältä.

Sitten piti kokeilla valepalmikkoa lapasen varteen. 

Valepalmikon kanssa samoihin lapasiin tuli kissoja kirjoneuleena.
Eka kirjoneuleprojektini ikinä-koskaan. En edes peruskoulussa neulonut kirjoneuletta.
Nyt neuloin, hyvällä ohjeella. 

Parhaina hetkinä kilkutellessa tuntuu tältä.
Kunnes taas puretaan neljättä kertaa samaa aloitusta... 

Ystäväni tyttönen täytti vuoden, sen kunniaksi pinkit lapaset.
Näissä on yhdistelty vauvan lapasten varsi tavallisiin lasten lapasiin.
Hyvä lasten lapasten ohje täältä.

Omaksi synttärilahjaksi sain kaksikin lahjakorttia lempilankakauppaani Snurreen.
Niistä syntyi itselle mm. pipo ja kauluri.
Lankana super-ihana Lamana Catalina ja ohje Snurresta.

... sekä pieni Baktus-huivi.
Pienellä tarkoitetaan kaksi kertaa kaulan ympäri menevää huivia,
joka syntyi kahdesta kerästä lankaa.
Lankana Adriafil Lana Naturale Inca. 

Sitten oli aika kaivaa virkkuukoukku esiin.
Tein Novitan Savanni-langasta itselleni kässäpussin.
Ohje on itse sovellettu Virkkuri-kirjan ohjeesta ja
pussukassa on kokeiltu noiden kuvioiden asettumista eri tavoilla.  

Em. kissalapasten jämälangoista syntyivät vielä älypuhelin-lapaset,
joissa on etusormelle ja peukalolle reiät,
joista räpeltää sitä kännykkää. Soveltuvat myös valokuvaajalle. 

Virkkuri-kirjan Hexagon-maton ohje ja Snurren taannoinen matonkudetarjous
saivat aikaan tämän projektin. Joka tosin on nyt hetken jäähyllä...

... ja tässä syy mattoprojektin jäähyyn.
Mutta kunhan ranne rauhoittuu, mattoprojekti jatkuu. 

Pian on tulossa Virkkuri-kirjan toinen osa. Ja parit neulelangatkin odottavat vuoroaan. Toki yleensä erilaisia tekeleitä on kesken useampi samaan aikaan, jolloin voi fiiliksen mukaan tehdä eri juttuja. 

Kun isoäiti lenkkarit osti

...eli tarina siitä, miten keväthulluus aiheutti juoksukoulun aloittamisen. 

Olen aina kävellyt aika paljon. Jo pienenä taapersin äidin kanssa muutaman kilometrin päiväkotiin ja siitä se jotenkin jäi päälle. Varsinkin lomareissuilla päivän kävelysaldot ovat helposti olleet vähintään 10 km päivässä. Kävely on täällä maamme pääkaupungissa myös varsin kätevä tapa kulkea paikasta toiseen, monesti vaikkapa ratikan vuoroväli on sen verran pitkä, että siinä ajassa jo kävelee melkein perille asti. Mutta sitten pikkuveli ja -sisko alkoivat juosta. Pikkuveli pinkoi viime kesänä jo ekat juoksutapahtumansa, ensin puolimaratonin ja sitten vielä kokonaisenkin. Hitsiläinen, eihän tässä isosiskokaan enää nuoremmaksi muutu vaikka ei vielä isoäiti otsikosta huolimatta olekaan. Ja kun ihan vieressä on varsin kivat lenkkimaisematkin, on kai vain aloitettava. 

Vai mitä sanot tästä lauantain auringonpaisteesta?

Lisää lauantain aurinkoa.

Tämän illan ihana auringonlasku. 

Juoksukuntoa vaan ei ole yhtään. Kävellä jaksan pitkiäkin lenkkejä, mutta juoksukunto on täysin olematon. Siispä nöyrästi aloitan ihan alusta. 

Ja tässä ollaan. Jääkaapin ovessa on tulostettuna Porin juoksukoulu -nimellä kulkeva harjoitusohjelma ja kännykän Sports Tracker pitää kirjaa kilometreistä ja ajoista. Lenkkihoukutteeksi on myös hankittu pari uutta vaatekappaletta, jotka tekevät lenkkeilystä selkeästi mukavampaa. Lenkkarit sentään olen omistanut aina, vaikka nekin ovat uusintalistalla lähiaikoina. Sen verran vanhat lenkkarit ovat jo kilometrejä nielleet. 

Kolmen lenkin (kaksi juoksua sisältänyttä pyrähdystä ja yksi pelkkä kävely) jälkeen tuntuu siltä, että lisää, lisää. Ja nyt, kun olen tehnyt tästä projektistani julkisen, on yksi lisämotivaattori lisää. Huomenna taas lenkille!