Hilma af Klintin Taidehallissa näytteillä olevista töistä suurin osa edustaa noita salaa maalattuja teoksia, jotka hän suojasi yleisön katseilta testamentillaan 20 vuodeksi kuolemansa jälkeen. Hän uskoi, ettei maailma ollut vielä valmis hänen teoksilleen ja lopulta kävi ilmi, että Hilma maalasi abstrakteja teoksia jo ennen kuin koko käsitettä oli olemassa.
Eräs näyttelyssä kuulemani kommentti sai miettimään, tarvitseeko taidetta ymmärtää, tuleeko maailman olla valmis sitä varten. Vai voisiko taide olla arvokasta ihan vain taiteena? L'art pour l'art, taidetta taiteen vuoksi. Tuo kommentoija kun oli tiivistetysti lähinnä sitä mieltä, että näyttely oli tylsä, koska hän ei ymmärtänyt, mitä teokset tarkoittivat tai mitä ne esittivät. Se jäi mietityttämään, koska erilaiset taiteenmuodot ovat omaa sydäntäni lähellä ja olen itse sitä mieltä, että taide on arvokasta taiteen vuoksi. Ei vaikkapa taulua tarvitse mielestäni "ymmärtää" eikä sen tarvitse aina "esittää" mitään. Nautin toki vanhojen mestareiden teoksista suurestikin ja taidesuuntauksista ehdoton suosikkini on impressionismi, mutta ihan yhtä paljon sieluni lepää vaikkapa juuri Hilma af Klintin teosten äärellä.
Kaikkea ei taiteilijan tarvitse kertoa teoksensa katsojalle suoraan, taideteos on aina ja joka tapauksessa subjektiivinen kokemus, jossa katsoja katsoo vaikkapa juuri taulua oman itsensä kautta. Abstrakti tai ei-esittävä taide antaa mielestäni siihen ehkäpä vielä enemmän tilaa kuin esittävä taide. Se on ainakin minulle ei-esittävän taiteen mielenkiintoisin asia, ei se, mitä taiteilija itse on ajatellut teosta tehdessään vaan se, mitä teos saa aikaan minussa. L'art pour l'art? Pour moi, s'il vous plaît!
 |
| Hilma af Klint: What a Human Being Is, c. 1910 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti