Tämä on monesti ajankohtaista. Sitä se oli myös viime kesänä eräänä iltana terassilla jutellessani ikäiseni neitosen kanssa. Olemme tosiaan samana vuonna syntyneitä ja asumme molemmat pääkaupunkiseudulla, mutta olemme varsin erilaisessa elämäntilanteessa. Kaverini on pariutunut useamman lapsen äiti, joka on perhevapaalla ja minä lapseton sinkku, joka tekee töitä ja siinä sivussa opiskelee avoimessa yliopistossa. Me molemmat elämme omaa, itsemme näköistä elämää, sellaista elämää, jota haluammekin elää. Sisältö elämään tulee hyvin eri asioista, mutta sellaisista asioista, jotka ovat itselle tärkeitä. Hän seuraa lapsikatraansa kasvua ja kehitystä, minä opiskelen ihmisen kehitystä teoreettisemmalta kannalta psykologian luennoilla istuen.
Onnea on mielenkiintoinen elämä. |
Oman elämän eläminen ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että jumiutuu paikalleen vaan sitä, että tuntee olonsa omassa elämässään niin hyväksi, että uskaltaa astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, haastaa itsensä eri tavoilla ja muotoilla elämäänsä ihan juuri niin kuin itse haluaa. Jokainen tulkoon omalla tavallaan, omassa elämässään onnelliseksi.
Onnellinen teehetki. |