Setä Freudia ja mantelitumakkeita

Kirjoitin tammikuussa aloittavani psykologian opinnot Avoimessa yliopistossa. Nyt, toukokuun hipoessa puoltaväliä, takana on jo kaksi kurssia ja yksi (läpimennyt) tenttikin. Tänään alkoi kolmas kurssi. Urheilukisahenkisesti kysynkin nyt itseltäni: "Miltä nyt tuntuu?" "Onko kannattanut hypätä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja taapertaa kerta toisensa jälkeen reppu selässä luennolle?" Vastaan: "Tuntuu mahtavalta ja on kannattanut!!" Juttelin juuri erään aivan toista alaa opiskelleen ystäväni kanssa opiskelemisesta ja tulimme yksissä tuumin siihen lopputulokseen, että opiskeleminen on, trendikästä ilmausta käyttääkseni, voimaannuttavaa. Kun nyt aikuisena opiskelee puhtaasti omasta mielenkiinnosta, myös tentteihin lukeminen on ihan erilaista kuin silloin nuorempana, varsinkin peruskoulussa. Tottakai pänttääminen on aina pänttäämistä, mutta nyt siitäkin jollain hassulla tavalla nauttii. 

Luennolla voi törmätä myös aiempien opiskelijoiden taiteeseen.
Tämä teos on Metsätalosta. 

Opiskelu tekee ihmisen, ainakin minut, terveellä tavalla nöyräksi tieteen edessä. Psykologia on tieteenalana nuori ja silti silläkin on jo reilusti yli sata vuotta historiaa, jonka aikana on tapahtunut paljon. Uusia teorioita, tutkimus- ja terapiamenetelmiä, tulkintoja ihmisen käyttäytymisestä eri tilanteissa, aivojen toiminnan kuvantamista ja vaikka mitä. Luennolla istuessaan tuntee itsensä toisaalta pieneksi ja nöyräksi uuden opiskelijaksi, mutta samalla psykologia tieteenä toivottaa tervetulleeksi kaikenlaista ajatustyötä ja elää keskusteluista, joissa jokainen mielipide on tärkeä. 

Tähän mennessä olen opiskellut persoonallisuuspsykologiaa, kliinistä eli terveyden ja mielenterveyden psykologiaa, uusimpana kurssina alkoi juuri kognitiivisen ja neuropsykologian kurssi. Jo nyt huomaa, miten kaikki tieto kietoutuu yhteen ja tukee kokonaisuutta. Toki myös se, että termit käyvät entistä tutummiksi, auttaa opiskelua ja sekä kuullun että luetun ymmärtämistä. On aika mahtava fiilis, kun aiempien luentojen ja itse luetun pohjalta pystyy muodostamaan päässään kokonaisuuksia ja lisäämään niihin paloja kuin palapeliin. Tosin, luulen, että tässä palapelissä on aika paljon enemmän kuin 1000 palaa ja se on hyvä asia se. 

Välillä tenttikirjan vastapainoksi tarvitaan vaikkapa Kevätpörriäinen.