10 kysymystä kirjoista

Löysin taannoin jostain toisesta blogista nämä 10 kysymystä ja vihdoin sain kirjoiteltua omat vastaukseni. 

1. Kirja, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Sam Pivnikin Survivor –  Auschwitz, The Death March and My Fight for Freedom, omaelämäkerrallinen teos. Kirjan kirjoittanut Sam Pivnik on Puolan juutalainen, joka täytti 13 vuotta sinä päivänä, kun natsit valloittivat Puolan. Koko perhe joutui Auschwitzin keskitysleirille, kun Sam oli juuri täyttämässä 17 vuotta. Kirja saa oman maailman perspektiivin kuntoon ja tajuamaan, miten hyvin omat asiat ovat. Samaan aikaan se muistuttaa, millaisiin julmuuksiin ihan tavalliset ihmiset pystyvät. Hieno, mutta ahdistava kirja. 

2. Sanotko koskaan, että olet lukenut jonkun kirjan vaikka et olisikaan, koska k.o. kirjan katsotaan kuuluvan nk. yleissivistykseen?

En, voin avoimesti myöntää, että moni klassikko on vielä lukematta. 

3. Oma(t) klassikkosi ja lyhyet perustelut?

Ensimmäisenä tulee mieleen Chris Cleaven The Other Hand. Päähenkilö on nigerialainen Little Bee, 16-vuotias pakolaistyttö, jolla on pakolaiskeskuksesta karattuaan vain resuinen käyntikortti sekä nuoruuden into ja sisäinen pakottava löytää käyntikortin antanut henkilö. Siitä alkaa huikea tarina. 

Tietenkin myös Oscar Wilden The Picture of Dorian Gray. Lyhyesti ja ytimekkäästi, hieno kirja ihmisestä. 

4. Oletko lukenut näytelmiä?

Olen, useammankin, koska teatteri on minulle tärkeää. Viimeisin lukemani näytelmä taitaa olla Samuel Beckettin Godota odottaessa. 

5. Onko mikään kirja tuottanut sinulle tuskaa ja jos on, niin miten?

John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa tuotti suurta ahdistusta, vielä suurempaa kuin ensimmäisen kysymyksen Survivor. Mutta hieno kirja silti ja olen kaikesta siitä ahdistuksesta huolimatta iloinen, että luin sen. 

6. Kirjahylly kotona: joo vai ei?

Ehdottomasti joo! Koti ilman kirjahyllyä (tai levyhyllyä) on jotenkin kovin alaston ja persoonaton. 

7. Paperia vai e-kirja?

Olen paperisen kirjan kannattaja, sen käyttöliittymä on lyömätön. Jotenkin en vaan saa otetta e-kirjoihin, vaikka kokeillut olen. 

8. Kannattaako lukeminen aina?

Kyllä. Myös silloin, kun jumittuu lukemaan jotain jännää melkein yöksi, vaikka seuraavana päivänä on työpäivä ja aikainen herätys. 

9. Mitä sinulla on nyt luvussa tai seuraavana listalla?

Nyt on luvussa psykologian kurssin jäljiltä, mutta kuitenkin ihan muuten vaan Keith E. Stanovichin How to think straight about psychology. Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja oikeastaan ihan kenelle vaan. 

Vuoroaan odottaa mm. nimen perusteella ostettu Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. 

10. Ensimmäinen mieleesi tuleva runoilijan nimi?

Harri Kaasalainen. Saarikosken aikalainen ja sukulaiseni äidin puolelta.  

L'art pour l'art

Kävin Helsingin Taidehallissa vaikuttumassa Hilma af Klintin taideteoksista. Hilma af Klint oli ruotsalainen taiteilija, joka elätti itsensä perinteisillä maisema-, luonto- ja muotokuvamaalauksilla, mutta piirsi ja maalasi salaa abstrakteja teoksia jo 1900-luvun alkuvuosina. Tai no, Hilmalle itselleen ne eivät ilmeisesti olleet abstrakteja vaan hän kuvasi mm. asioita, joita näki ja koki spiritistisissä istunnoissa. Lisää Hilmasta voit lukea vaikka täältä. 

Hilma af Klintin Taidehallissa näytteillä olevista töistä suurin osa edustaa noita salaa maalattuja teoksia, jotka hän suojasi yleisön katseilta testamentillaan 20 vuodeksi kuolemansa jälkeen. Hän uskoi, ettei maailma ollut vielä valmis hänen teoksilleen ja lopulta kävi ilmi, että Hilma maalasi abstrakteja teoksia jo ennen kuin koko käsitettä oli olemassa. 

Eräs näyttelyssä kuulemani kommentti sai miettimään, tarvitseeko taidetta ymmärtää, tuleeko maailman olla valmis sitä varten. Vai voisiko taide olla arvokasta ihan vain taiteena? L'art pour l'art, taidetta taiteen vuoksi. Tuo kommentoija kun oli tiivistetysti lähinnä sitä mieltä, että näyttely oli tylsä, koska hän ei ymmärtänyt, mitä teokset tarkoittivat tai mitä ne esittivät. Se jäi mietityttämään, koska erilaiset taiteenmuodot ovat omaa sydäntäni lähellä ja olen itse sitä mieltä, että taide on arvokasta taiteen vuoksi. Ei vaikkapa taulua tarvitse mielestäni "ymmärtää" eikä sen tarvitse aina "esittää" mitään. Nautin toki vanhojen mestareiden teoksista suurestikin ja taidesuuntauksista ehdoton suosikkini on impressionismi, mutta ihan yhtä paljon sieluni lepää vaikkapa juuri Hilma af Klintin teosten äärellä. 

Kaikkea ei taiteilijan tarvitse kertoa teoksensa katsojalle suoraan, taideteos on aina ja joka tapauksessa subjektiivinen kokemus, jossa katsoja katsoo vaikkapa juuri taulua oman itsensä kautta. Abstrakti tai ei-esittävä taide antaa mielestäni siihen ehkäpä vielä enemmän tilaa kuin esittävä taide. Se on ainakin minulle ei-esittävän taiteen mielenkiintoisin asia, ei se, mitä taiteilija itse on ajatellut teosta tehdessään vaan se, mitä teos saa aikaan minussa. L'art pour l'art? Pour moi, s'il vous plaît! 

Hilma af Klint: What a Human Being Is, c. 1910