Wien, ihana Wien, osa 1

Matka 2013 -messuilla päätin ostaa itselleni synttärilahjaksi lennot johonkin Euroopan kaupunkiin, jossa en ole vielä käynyt. Kriteereinä oli lisäksi se, että lennot saivat maksaa max. 200 € ja ajankohta olisi talvilomani, huhtikuun ensimmäinen viikko. Travellinkin osastolla vertailin paria eri kaupunkia ja koska tuntui siltä, että haluan Wieniin, sinne ostin lennot. Lähtö la 30.3. ja paluu to 4.4., melkein viisi kokonaista päivää Wieniä, yksin. Tämä matka oli elämäni ensimmäinen kaupunkiloma yksin, täysin omasta, vapaasta tahdosta ja tarkoituksella. Tämän vuoden teema elämässäni on ollut uskaltaminen ja sen teeman alle istui tämä reissukin.

Lennot ostaessani lähtöön oli aikaa 2,5 kk, mutta varsin nopeasti olikin aika pakata matkalaukku ja lähteä. Matka alkoi la 30.3. aamun sarastaessa. 

Vaihdettuani Frankfurtissa konetta, olin Wienin lentokentällä klo 11 ja hotellillakin jo ennen yhtä. Vietyäni matkatavarat hotellihuoneeseen, lähdin kaupungille mukanani kartta, vinkit hotellin respadaamilta ja roppakaupalla intoa.

Hotellini, Westbahn Hotel, sijaitsee aivan Westbahnhofin rautatieaseman vieressä, 6. kaupunginosassa. Wienin lentokentältä pääsee bussilla 45 minuutissa suoraan Westbahnhofin aseman eteen. 

Aseman toiselta laidalta lähtee Wienin kuuluisin ostoskatu, Mariahilfer Strasse, joka vie aina kaupungin keskustaan asti. Pääsiäislauantaina ostoskatu oli täynnä vilinää, niin turisteja kuin paikallisiakin, varautumassa pääsiäiseen ja kevääseen. Miehiä odottelemassa vaateliikkeiden edessä, kaikenikäisiä ihmisiä nakkikioskeilla, puheensorinaa. Yhtäkkiä katu levenee aukioksi, jonka jokaisella laidalla on upeita rakennuksia, edessä on Museumsquartier ja jonkin matkan päässä häämöttää Neue burg ja Burggarten. 

Burggartenin ja Volkgartenin ohi käveltyäni päädyin Albertinaplatzille, josta ostin konserttilipun sunnuntai-illalle. Tottahan Wienissä täytyy päästä kuuntelemaan Mozartia ja Straussia ihan livenä. Pian mukaan tarttui myös lippu maanantaiaamuksi Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun aamuharjoituksiin. Eihän heppatyttö voi käydä Wienissä näkemättä lipizzanhevosia! Kuvia hevosista ja ratsastuskoulusta näet täältä.

Hofburgin ihmisvilinästä kävelin vain ilman karttaa minne nenä näytti ja löysin itseni aivan kivenheiton päästä pieniltä, sieviltä kujilta, joilla sain olla lähes yksin.

Aikani käveltyäni päädyin takaisin Mariahilfer Strassen vilinään ja suuntasin takaisin hotellille. Edellisen yön neljän tunnin unet ja aamun reissaaminen alkoivat tuntua. Siispä kahvilaan ja hotellille.

Matkakertomus jatkuu pian. 

Kuvat ovat omiani, ethän lainaa niitä ilman lupaa.