Wien, sateinen Wien, osa 2

Matkakertomus jatkuu pilvisen sateisissa merkeissä. Ensimmäisen Wienissä nukutun yön jälkeen otin sateenvarjon käteeni ja suuntasin kohti ensimmäistä säveltäjävierailua. Respasta saamieni suunnistusohjeiden perusteella Joseph Haydnin koti löytyikin nopsasti ja sattumalta oli myös herra säveltäjän syntymäpäivä. Vuosia Haydnin syntymästä on ehtinyt vierähtää jo 281, mutta musiikki elää. Nyttemmin museona toimivassa talossa Haydn asui elämänsä viimeiset 12 vuotta, aikana, jolloin talo sijaitsi Gumpendorfin kylässä Wienin kaupungin liepeillä. Museon seinässä on hauska kartta Wienistä tuolloin ja sen päällä nykyinen Wienin metrokartta. 

Haydnin talosta matka jatkui kohti keskustaa ja Stephansdomia, Wienin tunnetuinta maamerkkiä. Pääsiäissunnuntain kunniaksi Stephansdom, wieniläisittäin Steffl, oli täynnä väkeä. Mutta mukaan mahtui silti yksi suomalainen turistikin ihmettelemään valtavaa katedraalia. Todella vaikuttava paikka, jossa tuntee itsensä pieneksi ja niin kai on aikoinaan ollut rakennuttajien tarkoituskin. 

Ja luonnollisesti kirkossa piti sytyttää omakin kynttilä muiden joukkoon. 

Huonon sään ja varsinkin sateen takia etsin heti seuraavan sisäkohteen, joksi valikoitui keisarillinen krypta aivan kivenheiton päässä Stephansplatzista. Se sijaitsee kapusiiniluostarin alla ja siellä lepää 145 Habsburgien suvun jäsentä, kuuluisimpina keisarinna Maria Teresia, keisari Franz Joseph I, keisarinna Elisabeth (paremmin tunnettu lempinimellään Sisi/Sissi) sekä kahden jälkimmäisen poika Rudolph. Mielenkiintoinen paikka ja upeita sarkofageja. 

Varsinkin Sisin, Franz Josephin ja Rudolphin sarkofagien luona on edelleen kukkia ja viestilappusia. 

Päivän kruunasi konsertti Stadtparkissa sijaitsevassa Kursalonissa. Ohjelmassa oli klassikoita Mozartin ja Strauss nuoremman sävelaarteistoista. Toki myös Strauss vanhemman Radetzky-marssi kajahti ilmoille konsertin lopuksi, heti Tonava kaunoisen jälkeen. Kursalonissa on aikoinaan konsertoinut Strauss nuorempi itse, joka toi elämykseen tietenkin oman pienen lisäarvonsa. Aivan Kursalonin takana onkin Strauss nuoremman kultainen patsas, joka soittaa viuluaan säästä huolimatta. Mutta palataan Stadtparkiin vielä tuonnempana. Konsertissa päädyin sattumalta istumaan suomalaisen pariskunnan viereen. Heidän kanssaan tietenkin jutustelin tauolla ja konsertin loputtua, narikkajonossa.

  
Konsertin jälkeen olikin aika taapertaa öisen Wienin halki hotellille ja haaveilemaan wieniläistanssiaisista.