Ikkunalaudan kukkalapsoset

Kuukausi sitten tein kylvöhommia ja lupasin kertoa kuulumisia, kunhan minikasvihuoneissa tapahtuisi jotain. Minikasvihuoneissa on todellakin tapahtunut ja alkaa olla aika istuttaa kasvilapsoset isompiin ruukkuihin parvekkeelle. 

Isoimmat taimet on kasvattanut kukonharja, onneksi tosin miniversio kukonharjasta. Muuten ei taitaisi kesemmällä enää mahtua parvekkeelle! Toisessa minikasvihuoneessa on talvioita ja taivasalpia, lisäksi suoraan ruukkuihin kylvin muutama päivä sitten mummonpalsamia. Mummonpalsamit viettävät päivät lasitetulla parvekkeella ja yöt sisällä öiden taas viilennyttyä. Mielenkiinnolla odottelen, miltä lapsoset mahtavat näyttää kukkiessaan, kaikki lajit ovat uusia parvekkeellani! 

On siellä parvekkeella jotain vanhaa tuttuakin, Iron Cross -onnenapila siirtyi amppeliin parvekkeelle ja vaikuttaa viihtyvän loistavasti. Ensimmäiset kukatkin ovat jo auenneet! Lisäksi ostin viime viikonloppuna äitienpäiväkukkaa hankkiessamme kummisetäni kukkakaupasta orvokkeja. Eiköhän näillä kukkasilla saada kaunis kesä! 

Onnenapilan ensimmäisiä kukkasia

Onnenapila rehottaa saatuaan uutta multaa
ja orvokit ovat aina yhtä sieviä.

Kesällä taitaa olla ohjelmassa parvekekemut, 

ei ehkä ihan Ricky Nelsonin biisin garden partyksi luokiteltavissa, mutta ei se mitään! 

Paris is always a good idea

Otsikko on lainaus Audrey Hepburniltä ja kyllä hän tiesi, mistä puhui! Tämä oli kolmas matkani Pariisiin ja jos se suinkin on minusta itsestäni kiinni, matkoja tulee vielä monta lisää. 

Pariisi on minun kaupunkini, hönöistä puluista Monet'n lummetauluihin ja turistin ranskankielen alkeiden ansiosta ylen ystävällisiksi sulavista tarjoilijoista nähtävyyksien luona parveileviin rihkamakauppiaisiin. Se ei välttämättä ole kaikkien kaupunki, joidenkin mielestä se voi olla täynnä tylyjä ihmisiä ja liikaa turisteja ja hassuja hotellihuoneita ja vaikka mitä. Mutta minun kaupunkini se on. 

Uusimmalla matkallani kotoisa olo oli jo heti lentokentältä kaupunkiin kulkevassa RER-junassa, jossa joku kiersi vaunusta toiseen laulamassa taustamankan kanssa hattu kourassa. Puhumattakaan Pariisin metrosta, jonka äänet ja haju ovat nykyään jo tervetulotoivotus, kun metroon ekan kerran astuu kentältä tullessa. 

Metrokyltti,
kuva aiemmalta matkalta kesältä 2014. 

Entäs ne takorautaiset ranskalaiset parvekkeet? Art nouveau -vivahteet? 

Voi mikä ihana katos! 

Arkkitehtuuri? Kattonäkymät hotellihuoneen ikkunasta? 

Kattojen yllä hotellihuoneessa

Pienet, hauskat taideteokset katujen varsilla? Enkä tässä postauksessani edes aloita museoista, ne ansaitsevat oman juttunsa. 

Katutaidetta Seinen varrella

Lisää katutaidetta, tällä kertaa Montmartrella