Sacher-kakkua, kaakaota ja wieniläisiä kahviloita

Nyt, kun yleiset matkakuvat ja -fiilikset ovat saaneet omat blogikirjoituksensa, taitaa olla aika tehdä jonkinmoinen herkkukavalkadi. Sen verran paljon istuskelin kahviloissa, ettei niitä voi ohittaa. 

Wieniläiset ymmärtävät, että kaakao tehdään maitoon ihan oikeasta kaakaojauheesta eikä edes siellä edes voida kuvitella, että kaakao voisi olla sitä kamalaa vesilitkua, jota suomalaisissa kahviloissa tarjoillaan. Wienissä myös istuskellaan kahviloissa ahkerasti ja pitkään, kaikessa rauhassa. Tosin, kun kaikissa kahviloissa on pöytiintarjoilu, ei kahvilassa yksinkertaisesti voi vain käväistä. Ja se on ihanaa se! Wieniin matkaavan kannattaakin siis varata aikaa kahviloissa istuskeluun, ihmisten katseluun ja elämästä nauttimiseen. 

Tässä muutamia omia kahvilaistuskelujani. Kuvien tekninen laatu ei valitettavasti päätä huimaa, kuvat ovat kännykkäkuvia. Mutta nyt pääasiassa on maku :) 

Café Westend, aivan Westbahnhofin asemaa vastapäätä

Anker-kahvilassa pinaatti-ricotta-pasteija ja kaakaota

Café Mozartin Sacher-kakku

Café Mozartissa

Kursalon-paviljongin ravintolassa ennen konserttia

Lettuja ja teetä Café Ritterissä

Maisemia Café Ritterin ikkunasta

Schönbrunnin linnan ravintolassa. Taas pinaattia ja fetaa sekä tietenkin jälkkäriksi kaakaota. 

Schönbrunnin linnan ravintolaa

Glorietten kahvilassa teetä ja gugelhopf-kakkua

THE Sacher-kakku Café Sacherissa

Café Sacher, jossa oli pöytiinohjaus sen perinteisen pöytiintarjoilun lisäksi

Café Sacher

Demel-kahvila, Sacherin kilpailija.
1960-luvulla Demel ja Sacher kävivät oikeutta Sacher-kakusta. Sacherin suku voitti. 

Demelin näkemys Sacher-kakusta

Seuralaiseni Demelin kahvilassa

Kotiin tuotu Sacher-kakku odottamassa syömistä

Wien, räntäinen Wien, osa 5

Wienin-matkani viimeinen aamu alkoi lumisena. Yöllä oli satanut monta senttiä lunta, mutta onneksi itävaltalaiset ovat kovin tehokkaita lumenluojia. Silti otin kaiken irti edellisiltana ostamastani julkisen liikenteen vuorokausilipusta. 

Aamunäkymät hotellihuoneen ikkunasta

Ensimmäisenä vierailukohteena oli Sissi-yhdistelmälippuuni kuulunut Huonekalumuseo. Huonekalumuseo kuulostaa kieltämättä pölyiseltä ja ehkä hiukan tylsältä, mutta totuus oli toinen. Museo on saanut alkunsa hovin huonekaluvarastosta ja mööpeleitä riitti joka makuun. Habsburgien palatsien huonekaluja on käytetty lavasteina mm. Sissi-elokuvissa, joiden sokerihuurrettua hovielämää olen itsekin katsellut. Erikoisnäyttelyssä oli lavastettu kohtauksia Sissi-elokuvista aidoilla huonekaluilla ja pätkillä elokuvista. Huonekalumuseossa ei kuitenkaan ole juututtu keisarillisiin aikoihin, museossa on myös tuoreempaa muotoilua. Mielenkiintoinen vierailukohde!  

Sissi, aikansa supertähti

Mistäs tuo tupsahti?

Sissi

Biedermeier-osion tuolirivi

Kylpyveden lämmitin

Kannettavia vessoja

Pienoismallihyllystä löytyi jotain tuttua

Seuraavaksi metro vei Tonavan kanavan tuolle puolen, valssikuningas Straussin museoon. Museo on pieni, mutta ei Tonava kaunoisen säveltäjää sovi unohtaa kaupungissa, jossa Tonava kaunoinen soi kaikkialla. 

Kuten niin monessa eurooppalaisessa kaupungissa, myös Wienissä kirkkoja on lähes joka kulman takana. Niihin on myös kätevä paeta räntäsadetta, tällä kertaa eteen osui sopivasti Pyhän Mikaelin kirkko. Kirkosta ulos astuessa pääsee ihastelemaan Hofburgin linnaa. 

Sieltä hotellille kulkiessa kävelin myös espanjalaisen ratsastuskoulun tallien ohi. 

Matkalla hotellille kävelin Burggartenin läpi. Räntäsateessa seisoi pää pystyssä, säästä välittämättä eräs herra Mozart. 

Wien on kaunis ja turvallinen kaupunki, jossa on helppo yksin reissaavankin viihtyä. Paljon ehdin nähdä, mutta vielä jäi paljon näkemättäkin. Schönbrunnin puistoon on päästävä kesäiseen aikaan, Riesenrad-maailmanpyörään ihmettelemään maisemia, Tonavan-risteilylle, viinitiloille jne. Auf Wiedersehen Wien! 

Wien, palatsien Wien, osa 4

Wieniin lähtiessäni olin varsin avoimin mielin enkä ollut kovin monta pakollista vierailukohdetta etukäteen miettinyt. Yksi niistä harvoista oli Schönbrunnin linna. Sinne siis suuntasin tiistaiaamuna, kävellen tietenkin. Hotellilta oli noin puolen tunnin kävelymatka Schönbrunniin vaihtelevissa maisemissa. Hotellinihan oli aivan rautatieaseman vieressä ja kun hotellilta lähdin kävelemään radan vieressä kulkevaa tietä, olivat maisemat alkumatkasta lähinnä junarataa ja varikkoaluetta. Pakko oli yhdessä risteyksessä jo tarkistaa, että olenhan matkalla oikeaan suuntaan. Kartta oli sitä mieltä, että suunta oli oikea, joten tossua toisen eteen vain. 

Matkalla Schönbrunniin

Keikkajulisteiden bongailua, Melody Gardot...

ja Paul McCartney. Neonvärejä ja isoa fonttia, niistä on keikkajulisteet tehty. 

Tässä kohdassa jo kaukaisuudessa häämötti Gloriette, näköalapaviljonki linnanpuistossa.

Rautatiesillan alitettuani Schönbrunnin linna näkyi jo ja Schönbrunner Schlossstrassea kävellessäni linnaa tuli koko ajan enemmän näköpiiriin. Rakennus on valtava ja sitä kohti kävellessä tuntuu, että sitä vain jatkuu ja jatkuu lähes loputtomiin. 

Siinä se on. 

Linnan pihalla tunsi itsensä varsin pieneksi ja silti Schönbrunnin linna oli alunperin metsästysmaja, josta Maria Teresian aikana rakennettiin kesäpalatsi. Sisällä linnassa kiersin audio guidea kuunnellen 40 huonetta kattavan Grand Tourin. Kuvia linnassa ei saanut ottaa. Sisäkuvia voi katsella tästä. Linna on upea, täynnä keisarillista loistoa ja historiaa. Itävallan omien kruunupäiden lisäksi linnassa ovat käyneet niin Napoleon kuin Kennedy ja Hrustsevkin.  

Linnakierroksen ja ruokailun jälkeen oli puiston vuoro. Sää oli pilvinen eikä puisto tietenkään alkukeväästä ole vielä täydessä loistossaan, mutta upea se oli silti! Haluan ehdottomasti uudestaan Schönbrunniin kesäisemmissä olosuhteissa, kun kukat kukkivat ja puissa on lehdet. Yksi hääpari uhmasi varsin viileää säätä poseeraamalla linnan takapihan puoleisessa portaikossa. Mahtoi hihattomaan pukuun sonnustautuneella morsiamella olla melkoisen kylmä! Tottahan toki sinne portaille oli itsekin noustava.

Hääpari poseeraa

Kävelin puiston halki mäen juurelle ja tietenkin siksakkaavaa polkua mäen päälle Gloriettelle. Kuvat kertovat matkasta enemmän kuin sanat.

Schönbrunnin puisto ja kaukana mäellä Gloriette

Puut on leikattu viivottimen avulla.

Suihkulähde, tosin vielä ilman vettä

Gloriette on niin korkealla, että siellä oli vielä luntakin

Glorietten näköalatasanteelta oli huikeat näkymät niin Wienin kaupunkiin kuin ympäröiviinkin maisemiin. 

Schönbrunnin linna ja Wieniä

Kaukana siintää vuorenrinne

Gloriettella

Glorietten portaikko

Glorietten kahvilassa

Kahvilassa lämmittelyn jälkeen päätin kulkea takaisin linnalle ihania metsäpolkuja pitkin.

Schönbrunnin metsäpolulla

Siellä se linna taas on

Puiston obeliski

Kyllähän jokaisessa kunnon puistossa on "roomalaiset rauniot", kyllä, keinotekoiset sellaiset. 

Puistosta löytyi myös kyyhkyslakka

Sinne jäi Gloriette

Viileän sään ja melkoisen kävelylenkin jälkeen suuntasin Schönbrunnin metroasemalle ja hurautin Stadtparkiin tervehtimään herra Strauss nuorempaa.

Schönbrunnin metroasema

Stadtparkin metroasema

Taidetta Stadtparkissa, osa 1

Taidetta Stadtparkissa, osa 2

Johann Strauss nuorempi, valssikuningas 

Stadtparkin läpi käveltyäni tajusin olevani kävelymatkan päässä Tonavan kanavasta. Sinne siis, onhan Tonava nähtävä, jos Wieniin on matkannut. 

Tonavaa

Jokseenkin hilpeää katutaidetta Tonavan varrella

Stephansdom ja vossikka

Vossikkaparkki Stephansplatzilla

Paikallinen Pietarinkirkko

Kynttilöitä Pietarinkirkossa

P.S. Schönbrunnin puistossa kävellessä päässä soi tietenkin Ville Leinosen Wien. Siitä poiketen ei tällä kertaa satanut rakeita Schönbrunnin puistossa :)