Kirjaimellisesti käsistä lähtenyt neuleprojekti

Viime talvelta jäi jostain syystä luonnoksiin erään neuleprojektin tarina. Tarvitaan niitä sormikkaita keväälläkin, joten tässäpä käsistä lähtenyttä neuleprojektia viime talvelta. 

Ensin oli lanka. Ihana, lempilankakaupasta löytynyt lanka, jota pari kertaa ihastelin loppukesän ja alkusyksyn aikana, mutta en vielä keksinyt, mitä siitä tekisin.  Sitten tuli syksy ja oli aika kaivaa käsineet esiin. Hyvin palvelleet villasormikkaat näyttivät siltä, että oli aika etsiä uudet. Ja niin syntyi idea, se ihana lanka ja sormikkaat. Siitä ihanasta langasta tulee sormikkaat! Siispä lankakaupoille ja elämäni ensimmäistä kertaa väsäämään sormikkaita. 

Mutta miten sormikkaat tehdään? Lapasten kutominen oli tuttua, mutta mites ne sormet. Yhdistelin kahta eri ohjetta ja sovelsin omaa ideaa. Aloitin ensin eräässä ohjelehdessä olleella ohjeella ja kun se ei vastannutkaan ideaani, hyppäsin lennosta toiseen ohjeeseen. Siispä sormikkaista tuli sekoitus kahta ohjetta ja omaa ideaa. Käytännössä sormikkaat on tehty teeteen ohjeella, varsi vain on omaa, 4 cm joustinneuletta (1 o, 1 n). Koska lanka on värikästä, jätin teeteen ohjeesta tekemättä koristelut. Lisäksi peukalokiilaa tehdessä tein lisäykset langankierrolla, ohjeessa neuvotaan tekemään lisäykset neulomalla silmukoiden välinen lanka. Langankierrolla sain kuitenkin itseäni enemmän miellyttävän, reiättömän lopputuloksen.  

Sormikkaat valmistuivat varsin nopsasti ja niitä tehdessä viihdykkeenä toimi mm. Yle Areena ja Netflix. Rentoa ajanvietettä! Mutta mitäs sitten? Neulomisinnostus jatkui pahana ja lankaakin jäi yli puoli kerää. Mites pipo? 

Pipon piti jotenkin muutenkin sopia sormikkaisiin kuin vain langan suhteen. Siispä taas tuunattiin hiukan ohjetta. Tein joustinneuletta ohjeen 3 cm sijaan 4 cm enkä virkannut pipoon ketjua. Piposta tuli yksinkertainen, mutta sileä pinta ja joustinneule olivat ne jutut, jotka yhdistivät pipon ja sormikkaat. 

Kaulahuivin idea tuli raitiovaunussa matkalla Messukeskukseen Lemmikkimessuille ja koska mukana ei ollut muistivihkoa, sai kännykän muistiinpanot toimia tallennusvälineenä. Eihän sellaista riskiä voi ottaa, että unohtaa idean! Kaulahuivissakin piti tietenkin olla joustinneuletta ja sileää neuletta. Lainasin Baktus-huivista silmukoidenlisäystahdin, mutta muuten malli on oma keksintöni. 

Näin huivini syntyi. Baktus aloitetaan neljällä silmukalla, mutta minun huivini alkoi 14 silmukasta hyvinkin sattumalta, joten alkusilmukoiden lukumäärällä ei ole väliä. Neuloin alkuun joustinneuletta 14 silmukalla 3 cm. Sen jälkeen lisäsin keskellä, eli tässä tapauksessa kudottuani joustinneuletta 7 silmukan verran, yhden silmukan langankierrolla ja kerros loppuun joustinneuletta (7 silmukkaa joustinneuletta, 1 langankierto, 7 silmukkaa joustinneuletta). Sen jälkeen neuloin kolme kerrosta niin, että molemmissa reunoissa 7 silmukkaa jatkoivat joustinneuletta ja keskellä olevan silmukan neuloin oikealla puolella oikeana ja nurjalla nurjana. Neljännellä kerroksella lisäsin taas yhden silmukan (langankierrolla tämäkin ja tästä eteenpäinkin) ja neuloin taas 3 kerrosta (lisäyskerroksella siis 7 silmukkaa joustinneuletta, langankierto, 1 oikein, 7 silmukkaa joustinneuletta). Sen jälkeen taas yksi silmukka lisää, mutta nyt toiselle puolelle ensimmäistä lisäämääni silmukkaa (7 silmukkaa joustinneuletta, 2 oikein, langankierto, 7 silmukkaa joustinneuletta). Näin jatketaan, kunnes langasta on neulottu noin puolet (esim. vaaka on kätevä apuväline). Sen jälkeen alkavat kavennukset, jotka nekin tehdään sileän neuleen reunoissa vuorotellen molemmissa reunoissa. 

Näillä neulomuksilla pysyi koko talven lämpimänä ja iloisen väriset lämmittäjät piristivät myös mieltä talven pimeydessä. Lanka vaikuttaa hyvin kestävältä, ahkerasta käytöstä huolimatta esim. sormikkaissa ei näin kevään koitettua ole nyppyjä eikä kuluneita kohtia. Suosittelen! 

Kiireen ja stressin nujertajat

Aika monelle taitaa olla tuttu sellainen tunne, kun päässä vain surisee kaiken kiireen ja stressinkin keskellä. Aivot eivät meinaa iltaisin mennä "pois päältä", kun pitäisi käydä nukkumaan ja stressi kiristää hartiat kipeäksi mykkyräksi. Suoraan omasta elämästäni koko repertuaari. Mitä sitten voi itse tehdä? 

Itsekseen mikään noista ei katoa vaan on tehtävä itse jotain asian hyväksi. Tunnustan suoraan, että tuon sisäistämiseen meni aika monta vuotta, mutta parempi nyt kuin vuosien kuluttua! Kokeilun ja etsiskelyn jälkeen olen tainnut löytää ainakin itselleni toimivan yhdistelmän. (Lähes) jokapäiväisellä meditaatiolla saa aivot "pois päältä" ja surinan hiljenemään. Meditaatiota koskee sama kuin moni muitakin asioita elämässä, jokaisen täytyy löytää se juuri itselle sopiva tapa, ohjattu tai itsenäisesti tehty. Aloittelevana meditoijana (säännöllistä meditointia on tätä kirjoittaessa takana viitisen viikkoa) pidän ohjatusta meditaatiosta ja siihen on nykyään vaihtoehtoja, joista löytyy varmasti jokaiselle se sopivin. On meditaatiotunteja esim. joogasaleilla ja appeja älypuhelimiin, oma valintani on verkossa ja älypuhelimessa toimiva Headspace. Voin itse valita, milloin on sopiva hetki meditoida, kätevää! 

Kevätaurinko joogasalille mennessä.

Viikottainen joogatunti taas avaa hartioiden kipeät mykkyrät ja suoristaa selän. Joogan jälkeen veri kiertää koko kropassa ja kiristykset ovat kadonneet. Jooga auttaa meditaation lailla myös kuuntelemaan omaa itseä ja omaa kroppaa. Tässäkin testailu auttaa, että löytää juuri omalle kropalle ja päälle sopivan joogatyylin ja -opettajan. Minun joogasalini on pieni, ihana Pihasali. 

Kävelyllä Lauttasaaressa yhdessä hyvän ystävän kanssa.

Lisäksi kiireen nujerrukseen ja jaksamiseen auttavat omalla kohdallani myös liikunta, ystävät, musiikki, teatteri, käsityöt, lukeminen, asiat, jotka saavat ajatukset pois töistä ja muista sellaisista. Päämäärätön fillarointi ympäriinsä tai ripeä lenkki kävellen/juosten tyhjentävät päätä mukavasti ja sinne lenkkireitin varrelle jäävät helposti ärsytykset, kotiin palaa kepein mielin. Eikä mikään ole parempaa kuin ystävät, musiikki ja muut taidemuodot tai käsitöiden nypertäminen. Välillä sen kävelylenkinkin voi yhdistää ystävien tapaamiseen, toimii taatusti! 

Musiikki on parasta aina ja kaikkialla!
Tässä kuvassa jo aiemminkin blogissani mainittu Whistle Bait. 

Teetä ja levyvanua

Mitä tekemistä teellä ja levyvanulla on keskenään? Vastaus on tietenkin pannumyssy! Innokkaana teenjuojana keitän varsinkin viikonloppuisin pannullisen teetä, mutta jostain syystä huushollissani ei ole kuitenkaan ollut pannumyssyä. Siispä tuumasta toimeen! 

Sain jouluna äidin varastoista pari kerää valkoista Seitsemän veljestä -lankaa, mutta valitettavasti en pysty pitämään päälläni mitään Seitsemästä veljeksestä kudottua, joten piti keksiä sille toinen käyttötarkoitus. Samoihin aikoihin sain käsiini uuden Neulo-lehden ensimmäisen numeron, jonka sivuilta löytyi pannumyssyn ohje. Siitä alkoi projekti, jonka sain päätökseen tänään, kun levyvanutilaukseni saapui postiin. 

Ohjeessa pannumyssyyn tulee porokuvio, mutta omani tein yksiväriseksi. Samoin lisäsin taitekohtaan nirkkorivin, jolla sain taitoksen siistiksi. Muuten noudatin lehden ohjetta. 

Pannumyssy ennen levyvanua, taitosta ja viimeistelyä. 

Patalapun puolikkaat ennen kiinnittämistä ja levyvanua.

Kun osat olivat valmiit, oli aika leikata sopivankokoiset palat levyvanua ja viimeistellä työt. Virkkasin pannumyssyyn kiinnitysnauhan, jolla yläreuna sidotaan kiinni. Patalapun reunat virkkasin kiinni kiinteillä silmukoilla, samoin virkkasin pannumyssyn kääntöpuolella käännöksen kiinni asetettuani levyvanun paikoilleen. 

Valmis pannumyssy kyljellään. 

Valmiit pannumyssy ja patalappu. 

Sitten vain teenkeittoon. Tällä kertaa pannuun päätyi kiinalaista Naixiang Mao Feng -teetä, ihanan lempeän kermaista teetä, juuri sopivaa kiireisen päivän iltaan! 

Kuvassa pilkistävä pieni tiimalasi on löytö Berliinin-matkalta.
Matkasta lisää tuonnempana. 

* Näin pienen ja erittäin epäkaupallisen blogin kirjoittajaa kukaan tuskin edes epäilee yhteistyölinkkien jakajaksi, mutta varmuuden vuoksi totean erikseen, että linkit Neulo-lehden ja teekaupan sivuille eivät tuota kirjoittajalle mitään muuta kuin vinkkaamisen iloa. 

Elämäni aakkoset

Lueskelen jonkin verran blogeja Lily-blogiportaalissa ja sieltä bongasin useammastakin blogista hauskan aakkospostauksen, joka oli ihan pakko sunnuntai-illan iloksi kopioida. Tässäpä siis elämäni aakkoset. 

A – Aamut. Olen pikkulapsesta asti ollut iltavirkku, joten aamuihmisten mukaan pyörivä maailma ei aina ihan natsaa omaan rytmiini. En sentään ole toimintakyvytön aamuisin, aamut vaan saisivat alkaa myöhemmin. 

B – Blogi. Vaikka blogini päivittyy harvakseltaan eikä aiheissa ole päätä tai häntää, on blogin kirjoittaminen silti hauskaa puuhaa. 

C – Celsius. Lämpimämpi on mielestäni kivempi kuin kylmempi. En ole vielä Suomen kesissä tavannut liian kuumia päiviä, joten kesä, bring it on! 

D – Doggie. Koira. Kaikista eläimistä se eniten oma ja joskus minullakin on taas oma koira. Siihen asti rapsuttelen muiden koiria. 

E – Elämä. Olipas maailmojasyleilevä kirjain! Mutta elämä on mahtavaa, sen suhteen jaksan aina vaan olla utelias. 

F – Fiilis. Omaa fiilistä asioista pitää kuunnella ja suhtautua siihen sopivalla tavalla. 

G – Gebardi. Joukko musisoivia, hauskoja kavereita ja ystäviä, jotka mm. tekivät taannoisista kolmekymppisistäni huisin paljon paremmat bileet kuin mikä tahansa levymusiikki. Paljon muistoja takana ja toivon mukaan paljon vielä edessäkin. 

H – Harrastukset. Jostain syystä olen paljon onnellisempi, kun vapaa-ajalla on kivaa tekemistä, vaikka niitä blogissa vilahdelleita käsitöitä, juoksukoulua, opiskelua. Mutta pitää muistaa välillä vain rentoutuakin. 

I – Ilo. Elämä on mälsää, jos ei näe iloa pienissäkin jutuissa. 

J – Juoksukoulu. Kolmen viikon juoksukouluilun jälkeen olen koukussa. Jäljellä on vielä kahdeksan viikkoa, mutta luulenpa, että tästä taitaa tulla paljon pitempi innostus. 

K – Kirjat. Ensimmäinen lukemani kirja oli 6-vuotiaana lukemani Pupu Pumppasen korvasärky. Siitä asti kirjoja on luettu aikamoinen määrä eikä loppua näy. Maailman toimivin käyttöliittymä. 

L – Lahti. Kaupunki, josta tarinani alkoi reilut 30 vuotta sitten. 

M – Musiikki, musiikki ja musiikki. Minun tapauksessani ei ole elämää ilman musiikkia eikä musiikkia ilman elämää. 

N – Näytelmä. Hyvä teatteri herättää ajatuksia, pakottaa ajattelemaan ja antaa uusia näkökulmia. 

O – Opiskelu. Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin opiskella, tosin Avoimessa yliopistossa, mutta opiskelua se on sekin. Itsensä haastamista, astumista mukavuusalueen ulkopuolelle. 

P – Psykologia. Viittaus edelliseen kirjaimeen, opiskeluaineeni. Mielenkiintoinen, ihana, tärkeä psykologia. 

Q – Question. Kysymykset ovat melkeinpä erikoisalaani, kuten läheiset ovat varmasti huomanneetkin. Kysymällä oppii ja kyseenalaistamalla varsinkin. 

R – Rakkaus. Tietenkin. Rakkaat ihmiset, perhe, ystävät ja tietenkin rakas kummilapsi. Elämää ylläpitävä voima. 

S – Siivet. Ihmislapselle siivet ovat lähinnä kuvaannollinen asia, mutta toki lentokoneen siipinä myös konkreettiset. Siivet ovat vapautta. 

T – Työ. Tärkeä osa elämää jo siksikin, että työpaikalla vietetään arkipäivisin kolmasosa vuorokaudesta. Tärkeää myös oman ammattillisen kehityksen ja elämän mielekkyyden kannalta. 

U – Uutiset. Uutisia seuraan ahkerasti, koska miten voi olla osa tätä maapalloa seuraamatta niitä. 

V – Vapaus. Vapaus tehdä, ajatella, kirjoittaa, olla, matkustaa, elää. 

W – Whistle Bait. Jos em. Gebardi on tuottanut muistoja, on tämä bändi tehnyt niitä aivolohkoihin kymmenkertaisen määrän. Tyttöporukkamme on reissannut Whistle Bait -keikoilla ympäri eteläistä Suomea jo 16 vuoden ajan enkä voi kuin toivoa, että matka jatkuu. 

X – The X-Files. Tätä sarjaa tuijotin jo 90-luvulla ja kiitos Netflixin, nyt uudelleen alusta asti. Toimii edelleen! 

Y – Ystävät. En edes halua kuvitella elämää ilman ystäviä. 

Z – Zig-a-zig-aah! Muinainen lausahdus Spice Girls -biisistä. Jonkinlaista hauskaa kaikki on mahdollista -meininkiä 90-luvulta. 

Å – Å. Joki. Tykkään kaupungeista, joiden läpi kulkee joki. Opiskelukaupunkini Porvoo tämän taisi aloittaa.  

Ä – Äiti. Ja koko perhe. Äidille voi aina soittaa, äiti on kävelevä keittokirja ja muutenkin yleisapuopas. 

Ö – Ölinä, öykkärit. En tykkää.  

Loppuun W-kirjaimen kohdalta löytyvä Whistle Bait. 

Puikkojen kilkuttelua

Kaikenmaailman juoksukoulujen ja muiden rientojen vastapainona pitää aina muistaa myös kilkutella puikkoja. Tai no, nuo bambupuikkoni eivät varsinaisesti kilise, mutta ideahan on se tärkein. Ja ylenmääräinen puikkojen kilkuttelu sekä virkkuu voivat johtaa tämänhetkiseen olotilaani, jossa ei kilkutella pariin päivään yhtään. Oikeaa kättä vihloo sen verran muikeasti, että parin päivän lepo kilkuttelusta ja rannetuki ovat paikallaan. Mutta mitäs talven aikana onkaan saatu aikaan. Tässäpä kuvakavalkadi. 

Kahden työkaverin pienille pojille tumput.
Ohje täältä.
(Onpas nämä ilta-aikaan nopsasti kotona otetut kuvat keltaisia...)

Kauluri pienelle ihmiselle. Tällaisen tein myös kummitytölle, eri värisenä kylläkin.
Kaulurin ohje täältä.  

Kauluri toisesta kuvakulmasta. 

Varsin lumettoman talven virkkausprojekti, lumilyhty, alkuvaiheissaan.

Lumilyhty valmiina.
Ohje täältä.

Sitten piti kokeilla valepalmikkoa lapasen varteen. 

Valepalmikon kanssa samoihin lapasiin tuli kissoja kirjoneuleena.
Eka kirjoneuleprojektini ikinä-koskaan. En edes peruskoulussa neulonut kirjoneuletta.
Nyt neuloin, hyvällä ohjeella. 

Parhaina hetkinä kilkutellessa tuntuu tältä.
Kunnes taas puretaan neljättä kertaa samaa aloitusta... 

Ystäväni tyttönen täytti vuoden, sen kunniaksi pinkit lapaset.
Näissä on yhdistelty vauvan lapasten varsi tavallisiin lasten lapasiin.
Hyvä lasten lapasten ohje täältä.

Omaksi synttärilahjaksi sain kaksikin lahjakorttia lempilankakauppaani Snurreen.
Niistä syntyi itselle mm. pipo ja kauluri.
Lankana super-ihana Lamana Catalina ja ohje Snurresta.

... sekä pieni Baktus-huivi.
Pienellä tarkoitetaan kaksi kertaa kaulan ympäri menevää huivia,
joka syntyi kahdesta kerästä lankaa.
Lankana Adriafil Lana Naturale Inca. 

Sitten oli aika kaivaa virkkuukoukku esiin.
Tein Novitan Savanni-langasta itselleni kässäpussin.
Ohje on itse sovellettu Virkkuri-kirjan ohjeesta ja
pussukassa on kokeiltu noiden kuvioiden asettumista eri tavoilla.  

Em. kissalapasten jämälangoista syntyivät vielä älypuhelin-lapaset,
joissa on etusormelle ja peukalolle reiät,
joista räpeltää sitä kännykkää. Soveltuvat myös valokuvaajalle. 

Virkkuri-kirjan Hexagon-maton ohje ja Snurren taannoinen matonkudetarjous
saivat aikaan tämän projektin. Joka tosin on nyt hetken jäähyllä...

... ja tässä syy mattoprojektin jäähyyn.
Mutta kunhan ranne rauhoittuu, mattoprojekti jatkuu. 

Pian on tulossa Virkkuri-kirjan toinen osa. Ja parit neulelangatkin odottavat vuoroaan. Toki yleensä erilaisia tekeleitä on kesken useampi samaan aikaan, jolloin voi fiiliksen mukaan tehdä eri juttuja.