Tällä kertaa tuo hyvä kirja oli Anthony Doerrin All the Light We Cannot See, joka on myös suomennettu nimellä Kaikki se valo, jota emme näe. Ymmärrän varsin mainiosti, miksi Doerr on Pulitzer-palkinnon kirjastaan saanut! Suosittelen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. joulukuuta 2015
Hyvän kirjan tuntomerkkejä
Eilen illalla luin loppuun hyvän kirjan. Kirjan, jonka parissa aika katoaa, joka saa silmien edessä aukeamaan monenlaiset maisemat, joka tutustuttaa erilaisiin ihmisiin ja kohtaloihin, joka koskettaa ja liikuttaa, joka hymyilyttää ja hyrisyttää. Sellaisen, jonka loputtua jää vähän tyhjä tunne. Missä ovat ne ihmiset, joiden parissa on viettänyt tuntikausia aikaa? Entäs ne maisemat, tuoksut ja äänet? Mitäs sitten? Kun on lukenut hyvän kirjan, ei voi ihan heti aloittaa uutta kirjaa. Ehkä seuraavana iltana, mutta ei samantien. Pitää sulatella, pohdiskella, makustella, sanoa jäähyväiset kirjan henkilöille. Vasta sitten voi päästää uudet henkilöt elämäänsä, avata uuden kirjan ensimmäisen sivun, sukeltaa uusiin maisemiin.
Tällä kertaa tuo hyvä kirja oli Anthony Doerrin All the Light We Cannot See, joka on myös suomennettu nimellä Kaikki se valo, jota emme näe. Ymmärrän varsin mainiosti, miksi Doerr on Pulitzer-palkinnon kirjastaan saanut! Suosittelen.
Tällä kertaa tuo hyvä kirja oli Anthony Doerrin All the Light We Cannot See, joka on myös suomennettu nimellä Kaikki se valo, jota emme näe. Ymmärrän varsin mainiosti, miksi Doerr on Pulitzer-palkinnon kirjastaan saanut! Suosittelen.
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Kiireen ja stressin nujertajat
Aika monelle taitaa olla tuttu sellainen tunne, kun päässä vain surisee kaiken kiireen ja stressinkin keskellä. Aivot eivät meinaa iltaisin mennä "pois päältä", kun pitäisi käydä nukkumaan ja stressi kiristää hartiat kipeäksi mykkyräksi. Suoraan omasta elämästäni koko repertuaari. Mitä sitten voi itse tehdä?
Itsekseen mikään noista ei katoa vaan on tehtävä itse jotain asian hyväksi. Tunnustan suoraan, että tuon sisäistämiseen meni aika monta vuotta, mutta parempi nyt kuin vuosien kuluttua! Kokeilun ja etsiskelyn jälkeen olen tainnut löytää ainakin itselleni toimivan yhdistelmän. (Lähes) jokapäiväisellä meditaatiolla saa aivot "pois päältä" ja surinan hiljenemään. Meditaatiota koskee sama kuin moni muitakin asioita elämässä, jokaisen täytyy löytää se juuri itselle sopiva tapa, ohjattu tai itsenäisesti tehty. Aloittelevana meditoijana (säännöllistä meditointia on tätä kirjoittaessa takana viitisen viikkoa) pidän ohjatusta meditaatiosta ja siihen on nykyään vaihtoehtoja, joista löytyy varmasti jokaiselle se sopivin. On meditaatiotunteja esim. joogasaleilla ja appeja älypuhelimiin, oma valintani on verkossa ja älypuhelimessa toimiva Headspace. Voin itse valita, milloin on sopiva hetki meditoida, kätevää!
Viikottainen joogatunti taas avaa hartioiden kipeät mykkyrät ja suoristaa selän. Joogan jälkeen veri kiertää koko kropassa ja kiristykset ovat kadonneet. Jooga auttaa meditaation lailla myös kuuntelemaan omaa itseä ja omaa kroppaa. Tässäkin testailu auttaa, että löytää juuri omalle kropalle ja päälle sopivan joogatyylin ja -opettajan. Minun joogasalini on pieni, ihana Pihasali.
Lisäksi kiireen nujerrukseen ja jaksamiseen auttavat omalla kohdallani myös liikunta, ystävät, musiikki, teatteri, käsityöt, lukeminen, asiat, jotka saavat ajatukset pois töistä ja muista sellaisista. Päämäärätön fillarointi ympäriinsä tai ripeä lenkki kävellen/juosten tyhjentävät päätä mukavasti ja sinne lenkkireitin varrelle jäävät helposti ärsytykset, kotiin palaa kepein mielin. Eikä mikään ole parempaa kuin ystävät, musiikki ja muut taidemuodot tai käsitöiden nypertäminen. Välillä sen kävelylenkinkin voi yhdistää ystävien tapaamiseen, toimii taatusti!
Itsekseen mikään noista ei katoa vaan on tehtävä itse jotain asian hyväksi. Tunnustan suoraan, että tuon sisäistämiseen meni aika monta vuotta, mutta parempi nyt kuin vuosien kuluttua! Kokeilun ja etsiskelyn jälkeen olen tainnut löytää ainakin itselleni toimivan yhdistelmän. (Lähes) jokapäiväisellä meditaatiolla saa aivot "pois päältä" ja surinan hiljenemään. Meditaatiota koskee sama kuin moni muitakin asioita elämässä, jokaisen täytyy löytää se juuri itselle sopiva tapa, ohjattu tai itsenäisesti tehty. Aloittelevana meditoijana (säännöllistä meditointia on tätä kirjoittaessa takana viitisen viikkoa) pidän ohjatusta meditaatiosta ja siihen on nykyään vaihtoehtoja, joista löytyy varmasti jokaiselle se sopivin. On meditaatiotunteja esim. joogasaleilla ja appeja älypuhelimiin, oma valintani on verkossa ja älypuhelimessa toimiva Headspace. Voin itse valita, milloin on sopiva hetki meditoida, kätevää!
 |
| Kevätaurinko joogasalille mennessä. |
 |
| Kävelyllä Lauttasaaressa yhdessä hyvän ystävän kanssa. |
 |
| Musiikki on parasta aina ja kaikkialla! Tässä kuvassa jo aiemminkin blogissani mainittu Whistle Bait. |
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Kirjan vuoden lukuhaaste
Vuosi 2015 on Kirjan vuosi ja nappasinpa silmieni eteen osuneesta Kirjan vuoden lukuhaasteesta itselleni haasteen. Päivitän listaani vuoden mittaan uusissa postauksissa, mutta tehdäänpä katsaus, mitkä kohdat on jo hallussa.
- Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin:
- Kirja, josta on tehty elokuva:
- Vuonna 2015 julkaistu kirja:
- Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin:
- Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä: Duchovny, David: Holy Cow! (kesken)
- Kirja, jonka nimi on yksi sana: Wyden, Peter: Stella (kesken)
- Novellikokoelma:
- Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle:
- Tietokirja: Hertle, Hans-Hermann: The Berlin Wall Story
- Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja:
- Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut:
- Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle:
- Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon:
- Tositapahtumiin pohjautuva kirja: Kankimäki, Mia: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
- Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään:
- Kirja, jota äitisi rakastaa:
- Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta:
- Yli 100 vuotta vanha kirja:
- Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä:
- Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella:
- Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut:
- Muistelmateos tai elämäkerta:
- Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä:
- Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä:
- Syntymävuonnasi julkaistu kirja:
- Kirjatrilogia:
- Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja:
- Kirja, jonka nimessä on väri:
- Kirja, jossa on taikuutta:
- Sarjakuva-albumi tai -romaani:
- Elämäntaito- tai self-help-kirja:
- Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi:
- Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta:
- Kirja, jonka nimessä on numero:
- Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla:
- Runokirja:
- Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa:
- Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken:
- Kirja, jonka muistat lapsuudestasi:
- Tulevaisuuteen sijoittuva kirja:
- Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin:
- Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua:
- Kirja, jossa on yli 500 sivua:
- Klassinen rakkausromaani:
- Kirja, joka pelottaa sinua:
- Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit:
- Hauska kirja:
- Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä:
- Jännityskirja tai dekkari:
- Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle:
Monta kohtaa on vielä tyhjänä, tästä on hyvä jatkaa Kirjan vuotta!
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
10 kysymystä kirjoista
Löysin taannoin jostain toisesta blogista nämä 10 kysymystä ja vihdoin sain kirjoiteltua omat vastaukseni.
1. Kirja, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Sam Pivnikin Survivor – Auschwitz, The Death March and My Fight for Freedom, omaelämäkerrallinen teos. Kirjan kirjoittanut Sam Pivnik on Puolan juutalainen, joka täytti 13 vuotta sinä päivänä, kun natsit valloittivat Puolan. Koko perhe joutui Auschwitzin keskitysleirille, kun Sam oli juuri täyttämässä 17 vuotta. Kirja saa oman maailman perspektiivin kuntoon ja tajuamaan, miten hyvin omat asiat ovat. Samaan aikaan se muistuttaa, millaisiin julmuuksiin ihan tavalliset ihmiset pystyvät. Hieno, mutta ahdistava kirja.
2. Sanotko koskaan, että olet lukenut jonkun kirjan vaikka et olisikaan, koska k.o. kirjan katsotaan kuuluvan nk. yleissivistykseen?
En, voin avoimesti myöntää, että moni klassikko on vielä lukematta.
3. Oma(t) klassikkosi ja lyhyet perustelut?
Ensimmäisenä tulee mieleen Chris Cleaven The Other Hand. Päähenkilö on nigerialainen Little Bee, 16-vuotias pakolaistyttö, jolla on pakolaiskeskuksesta karattuaan vain resuinen käyntikortti sekä nuoruuden into ja sisäinen pakottava löytää käyntikortin antanut henkilö. Siitä alkaa huikea tarina.
Tietenkin myös Oscar Wilden The Picture of Dorian Gray. Lyhyesti ja ytimekkäästi, hieno kirja ihmisestä.
4. Oletko lukenut näytelmiä?
Olen, useammankin, koska teatteri on minulle tärkeää. Viimeisin lukemani näytelmä taitaa olla Samuel Beckettin Godota odottaessa.
5. Onko mikään kirja tuottanut sinulle tuskaa ja jos on, niin miten?
John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa tuotti suurta ahdistusta, vielä suurempaa kuin ensimmäisen kysymyksen Survivor. Mutta hieno kirja silti ja olen kaikesta siitä ahdistuksesta huolimatta iloinen, että luin sen.
6. Kirjahylly kotona: joo vai ei?
Ehdottomasti joo! Koti ilman kirjahyllyä (tai levyhyllyä) on jotenkin kovin alaston ja persoonaton.
7. Paperia vai e-kirja?
Olen paperisen kirjan kannattaja, sen käyttöliittymä on lyömätön. Jotenkin en vaan saa otetta e-kirjoihin, vaikka kokeillut olen.
8. Kannattaako lukeminen aina?
Kyllä. Myös silloin, kun jumittuu lukemaan jotain jännää melkein yöksi, vaikka seuraavana päivänä on työpäivä ja aikainen herätys.
9. Mitä sinulla on nyt luvussa tai seuraavana listalla?
Nyt on luvussa psykologian kurssin jäljiltä, mutta kuitenkin ihan muuten vaan Keith E. Stanovichin How to think straight about psychology. Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja oikeastaan ihan kenelle vaan.
Vuoroaan odottaa mm. nimen perusteella ostettu Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi.
10. Ensimmäinen mieleesi tuleva runoilijan nimi?
Harri Kaasalainen. Saarikosken aikalainen ja sukulaiseni äidin puolelta.
1. Kirja, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Sam Pivnikin Survivor – Auschwitz, The Death March and My Fight for Freedom, omaelämäkerrallinen teos. Kirjan kirjoittanut Sam Pivnik on Puolan juutalainen, joka täytti 13 vuotta sinä päivänä, kun natsit valloittivat Puolan. Koko perhe joutui Auschwitzin keskitysleirille, kun Sam oli juuri täyttämässä 17 vuotta. Kirja saa oman maailman perspektiivin kuntoon ja tajuamaan, miten hyvin omat asiat ovat. Samaan aikaan se muistuttaa, millaisiin julmuuksiin ihan tavalliset ihmiset pystyvät. Hieno, mutta ahdistava kirja.
2. Sanotko koskaan, että olet lukenut jonkun kirjan vaikka et olisikaan, koska k.o. kirjan katsotaan kuuluvan nk. yleissivistykseen?
En, voin avoimesti myöntää, että moni klassikko on vielä lukematta.
3. Oma(t) klassikkosi ja lyhyet perustelut?
Ensimmäisenä tulee mieleen Chris Cleaven The Other Hand. Päähenkilö on nigerialainen Little Bee, 16-vuotias pakolaistyttö, jolla on pakolaiskeskuksesta karattuaan vain resuinen käyntikortti sekä nuoruuden into ja sisäinen pakottava löytää käyntikortin antanut henkilö. Siitä alkaa huikea tarina.
Tietenkin myös Oscar Wilden The Picture of Dorian Gray. Lyhyesti ja ytimekkäästi, hieno kirja ihmisestä.
4. Oletko lukenut näytelmiä?
Olen, useammankin, koska teatteri on minulle tärkeää. Viimeisin lukemani näytelmä taitaa olla Samuel Beckettin Godota odottaessa.
5. Onko mikään kirja tuottanut sinulle tuskaa ja jos on, niin miten?
John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa tuotti suurta ahdistusta, vielä suurempaa kuin ensimmäisen kysymyksen Survivor. Mutta hieno kirja silti ja olen kaikesta siitä ahdistuksesta huolimatta iloinen, että luin sen.
6. Kirjahylly kotona: joo vai ei?
Ehdottomasti joo! Koti ilman kirjahyllyä (tai levyhyllyä) on jotenkin kovin alaston ja persoonaton.
7. Paperia vai e-kirja?
Olen paperisen kirjan kannattaja, sen käyttöliittymä on lyömätön. Jotenkin en vaan saa otetta e-kirjoihin, vaikka kokeillut olen.
8. Kannattaako lukeminen aina?
Kyllä. Myös silloin, kun jumittuu lukemaan jotain jännää melkein yöksi, vaikka seuraavana päivänä on työpäivä ja aikainen herätys.
9. Mitä sinulla on nyt luvussa tai seuraavana listalla?
Nyt on luvussa psykologian kurssin jäljiltä, mutta kuitenkin ihan muuten vaan Keith E. Stanovichin How to think straight about psychology. Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja oikeastaan ihan kenelle vaan.
Vuoroaan odottaa mm. nimen perusteella ostettu Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi.
10. Ensimmäinen mieleesi tuleva runoilijan nimi?
Harri Kaasalainen. Saarikosken aikalainen ja sukulaiseni äidin puolelta.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Elämäni aakkoset
Lueskelen jonkin verran blogeja Lily-blogiportaalissa ja sieltä bongasin useammastakin blogista hauskan aakkospostauksen, joka oli ihan pakko sunnuntai-illan iloksi kopioida. Tässäpä siis elämäni aakkoset.
A – Aamut. Olen pikkulapsesta asti ollut iltavirkku, joten aamuihmisten mukaan pyörivä maailma ei aina ihan natsaa omaan rytmiini. En sentään ole toimintakyvytön aamuisin, aamut vaan saisivat alkaa myöhemmin.
B – Blogi. Vaikka blogini päivittyy harvakseltaan eikä aiheissa ole päätä tai häntää, on blogin kirjoittaminen silti hauskaa puuhaa.
C – Celsius. Lämpimämpi on mielestäni kivempi kuin kylmempi. En ole vielä Suomen kesissä tavannut liian kuumia päiviä, joten kesä, bring it on!
D – Doggie. Koira. Kaikista eläimistä se eniten oma ja joskus minullakin on taas oma koira. Siihen asti rapsuttelen muiden koiria.
E – Elämä. Olipas maailmojasyleilevä kirjain! Mutta elämä on mahtavaa, sen suhteen jaksan aina vaan olla utelias.
F – Fiilis. Omaa fiilistä asioista pitää kuunnella ja suhtautua siihen sopivalla tavalla.
G – Gebardi. Joukko musisoivia, hauskoja kavereita ja ystäviä, jotka mm. tekivät taannoisista kolmekymppisistäni huisin paljon paremmat bileet kuin mikä tahansa levymusiikki. Paljon muistoja takana ja toivon mukaan paljon vielä edessäkin.
H – Harrastukset. Jostain syystä olen paljon onnellisempi, kun vapaa-ajalla on kivaa tekemistä, vaikka niitä blogissa vilahdelleita käsitöitä, juoksukoulua, opiskelua. Mutta pitää muistaa välillä vain rentoutuakin.
I – Ilo. Elämä on mälsää, jos ei näe iloa pienissäkin jutuissa.
J – Juoksukoulu. Kolmen viikon juoksukouluilun jälkeen olen koukussa. Jäljellä on vielä kahdeksan viikkoa, mutta luulenpa, että tästä taitaa tulla paljon pitempi innostus.
K – Kirjat. Ensimmäinen lukemani kirja oli 6-vuotiaana lukemani Pupu Pumppasen korvasärky. Siitä asti kirjoja on luettu aikamoinen määrä eikä loppua näy. Maailman toimivin käyttöliittymä.
L – Lahti. Kaupunki, josta tarinani alkoi reilut 30 vuotta sitten.
M – Musiikki, musiikki ja musiikki. Minun tapauksessani ei ole elämää ilman musiikkia eikä musiikkia ilman elämää.
N – Näytelmä. Hyvä teatteri herättää ajatuksia, pakottaa ajattelemaan ja antaa uusia näkökulmia.
O – Opiskelu. Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin opiskella, tosin Avoimessa yliopistossa, mutta opiskelua se on sekin. Itsensä haastamista, astumista mukavuusalueen ulkopuolelle.
P – Psykologia. Viittaus edelliseen kirjaimeen, opiskeluaineeni. Mielenkiintoinen, ihana, tärkeä psykologia.
Q – Question. Kysymykset ovat melkeinpä erikoisalaani, kuten läheiset ovat varmasti huomanneetkin. Kysymällä oppii ja kyseenalaistamalla varsinkin.
R – Rakkaus. Tietenkin. Rakkaat ihmiset, perhe, ystävät ja tietenkin rakas kummilapsi. Elämää ylläpitävä voima.
S – Siivet. Ihmislapselle siivet ovat lähinnä kuvaannollinen asia, mutta toki lentokoneen siipinä myös konkreettiset. Siivet ovat vapautta.
T – Työ. Tärkeä osa elämää jo siksikin, että työpaikalla vietetään arkipäivisin kolmasosa vuorokaudesta. Tärkeää myös oman ammattillisen kehityksen ja elämän mielekkyyden kannalta.
U – Uutiset. Uutisia seuraan ahkerasti, koska miten voi olla osa tätä maapalloa seuraamatta niitä.
V – Vapaus. Vapaus tehdä, ajatella, kirjoittaa, olla, matkustaa, elää.
W – Whistle Bait. Jos em. Gebardi on tuottanut muistoja, on tämä bändi tehnyt niitä aivolohkoihin kymmenkertaisen määrän. Tyttöporukkamme on reissannut Whistle Bait -keikoilla ympäri eteläistä Suomea jo 16 vuoden ajan enkä voi kuin toivoa, että matka jatkuu.
X – The X-Files. Tätä sarjaa tuijotin jo 90-luvulla ja kiitos Netflixin, nyt uudelleen alusta asti. Toimii edelleen!
Y – Ystävät. En edes halua kuvitella elämää ilman ystäviä.
Z – Zig-a-zig-aah! Muinainen lausahdus Spice Girls -biisistä. Jonkinlaista hauskaa kaikki on mahdollista -meininkiä 90-luvulta.
Å – Å. Joki. Tykkään kaupungeista, joiden läpi kulkee joki. Opiskelukaupunkini Porvoo tämän taisi aloittaa.
Ä – Äiti. Ja koko perhe. Äidille voi aina soittaa, äiti on kävelevä keittokirja ja muutenkin yleisapuopas.
Ö – Ölinä, öykkärit. En tykkää.
Loppuun W-kirjaimen kohdalta löytyvä Whistle Bait.
A – Aamut. Olen pikkulapsesta asti ollut iltavirkku, joten aamuihmisten mukaan pyörivä maailma ei aina ihan natsaa omaan rytmiini. En sentään ole toimintakyvytön aamuisin, aamut vaan saisivat alkaa myöhemmin.
B – Blogi. Vaikka blogini päivittyy harvakseltaan eikä aiheissa ole päätä tai häntää, on blogin kirjoittaminen silti hauskaa puuhaa.
C – Celsius. Lämpimämpi on mielestäni kivempi kuin kylmempi. En ole vielä Suomen kesissä tavannut liian kuumia päiviä, joten kesä, bring it on!
D – Doggie. Koira. Kaikista eläimistä se eniten oma ja joskus minullakin on taas oma koira. Siihen asti rapsuttelen muiden koiria.
E – Elämä. Olipas maailmojasyleilevä kirjain! Mutta elämä on mahtavaa, sen suhteen jaksan aina vaan olla utelias.
F – Fiilis. Omaa fiilistä asioista pitää kuunnella ja suhtautua siihen sopivalla tavalla.
G – Gebardi. Joukko musisoivia, hauskoja kavereita ja ystäviä, jotka mm. tekivät taannoisista kolmekymppisistäni huisin paljon paremmat bileet kuin mikä tahansa levymusiikki. Paljon muistoja takana ja toivon mukaan paljon vielä edessäkin.
H – Harrastukset. Jostain syystä olen paljon onnellisempi, kun vapaa-ajalla on kivaa tekemistä, vaikka niitä blogissa vilahdelleita käsitöitä, juoksukoulua, opiskelua. Mutta pitää muistaa välillä vain rentoutuakin.
I – Ilo. Elämä on mälsää, jos ei näe iloa pienissäkin jutuissa.
J – Juoksukoulu. Kolmen viikon juoksukouluilun jälkeen olen koukussa. Jäljellä on vielä kahdeksan viikkoa, mutta luulenpa, että tästä taitaa tulla paljon pitempi innostus.
K – Kirjat. Ensimmäinen lukemani kirja oli 6-vuotiaana lukemani Pupu Pumppasen korvasärky. Siitä asti kirjoja on luettu aikamoinen määrä eikä loppua näy. Maailman toimivin käyttöliittymä.
L – Lahti. Kaupunki, josta tarinani alkoi reilut 30 vuotta sitten.
M – Musiikki, musiikki ja musiikki. Minun tapauksessani ei ole elämää ilman musiikkia eikä musiikkia ilman elämää.
N – Näytelmä. Hyvä teatteri herättää ajatuksia, pakottaa ajattelemaan ja antaa uusia näkökulmia.
O – Opiskelu. Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin opiskella, tosin Avoimessa yliopistossa, mutta opiskelua se on sekin. Itsensä haastamista, astumista mukavuusalueen ulkopuolelle.
P – Psykologia. Viittaus edelliseen kirjaimeen, opiskeluaineeni. Mielenkiintoinen, ihana, tärkeä psykologia.
Q – Question. Kysymykset ovat melkeinpä erikoisalaani, kuten läheiset ovat varmasti huomanneetkin. Kysymällä oppii ja kyseenalaistamalla varsinkin.
R – Rakkaus. Tietenkin. Rakkaat ihmiset, perhe, ystävät ja tietenkin rakas kummilapsi. Elämää ylläpitävä voima.
S – Siivet. Ihmislapselle siivet ovat lähinnä kuvaannollinen asia, mutta toki lentokoneen siipinä myös konkreettiset. Siivet ovat vapautta.
T – Työ. Tärkeä osa elämää jo siksikin, että työpaikalla vietetään arkipäivisin kolmasosa vuorokaudesta. Tärkeää myös oman ammattillisen kehityksen ja elämän mielekkyyden kannalta.
U – Uutiset. Uutisia seuraan ahkerasti, koska miten voi olla osa tätä maapalloa seuraamatta niitä.
V – Vapaus. Vapaus tehdä, ajatella, kirjoittaa, olla, matkustaa, elää.
W – Whistle Bait. Jos em. Gebardi on tuottanut muistoja, on tämä bändi tehnyt niitä aivolohkoihin kymmenkertaisen määrän. Tyttöporukkamme on reissannut Whistle Bait -keikoilla ympäri eteläistä Suomea jo 16 vuoden ajan enkä voi kuin toivoa, että matka jatkuu.
X – The X-Files. Tätä sarjaa tuijotin jo 90-luvulla ja kiitos Netflixin, nyt uudelleen alusta asti. Toimii edelleen!
Y – Ystävät. En edes halua kuvitella elämää ilman ystäviä.
Z – Zig-a-zig-aah! Muinainen lausahdus Spice Girls -biisistä. Jonkinlaista hauskaa kaikki on mahdollista -meininkiä 90-luvulta.
Å – Å. Joki. Tykkään kaupungeista, joiden läpi kulkee joki. Opiskelukaupunkini Porvoo tämän taisi aloittaa.
Ä – Äiti. Ja koko perhe. Äidille voi aina soittaa, äiti on kävelevä keittokirja ja muutenkin yleisapuopas.
Ö – Ölinä, öykkärit. En tykkää.
Loppuun W-kirjaimen kohdalta löytyvä Whistle Bait.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Turhanpäiväinen höpö-höpö-postaus
Sillä aikaa, kun kypsyttelen mielessäni seuraavaa "oikeaa" postausta, teen turhanpäiväisen höpö-höpö-postauksen. Ai miksi? No koska välillä elämässä pitää olla höpö-höpöä. Bongasin tämän tehtävän Lily.fi:stä.
Tehtävänä on vastata seuraaviin kysymyksiin oman kirjahyllyni sisällöllä:
1. Oletko mies vai nainen? - Ronja Ryövärintytär
2. Kuvaile itseäsi - Hickory Dickory Dock
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? - Där vi en gång gått
4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi - Lipstick Jungle
5. Mihin haluaisit matkustaa? - Paris mon amour
6. Kuvaile parasta ystävääsi - Viisi pientä possua
7. Mikä on lempivärisi? - White Teeth
8. Millainen sää on nyt? - Slam
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? - The Interpretation of Dreams
10. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? - Polysyllabic Spree
11. Mitä pelkäät? - Suuri tyhjyys (oik. Hollywood - Suuri tyhjyys)
12. Päivän mietelause? - Godota odottaessa
13. Minkä neuvon haluaisit antaa? - How to be Good
14. Miten haluaisit kuolla? - One Day
Loppuun biisi, joka alkoi soida päässäni tätä tehtävää tehdessäni, A Day in the Life.
Tehtävänä on vastata seuraaviin kysymyksiin oman kirjahyllyni sisällöllä:
1. Oletko mies vai nainen? - Ronja Ryövärintytär
2. Kuvaile itseäsi - Hickory Dickory Dock
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? - Där vi en gång gått
4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi - Lipstick Jungle
5. Mihin haluaisit matkustaa? - Paris mon amour
6. Kuvaile parasta ystävääsi - Viisi pientä possua
7. Mikä on lempivärisi? - White Teeth
8. Millainen sää on nyt? - Slam
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? - The Interpretation of Dreams
10. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? - Polysyllabic Spree
11. Mitä pelkäät? - Suuri tyhjyys (oik. Hollywood - Suuri tyhjyys)
12. Päivän mietelause? - Godota odottaessa
13. Minkä neuvon haluaisit antaa? - How to be Good
14. Miten haluaisit kuolla? - One Day
Loppuun biisi, joka alkoi soida päässäni tätä tehtävää tehdessäni, A Day in the Life.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Rikas, kaunis kielemme
Tätä aihetta olen mielessäni pyöritellyt jo jonkin aikaa. Karmivaan blogipostaukseen törmättyäni oli aika klikata oman blogin "Uusi blogikirjoitus" -painiketta.
Luen aika paljon blogeja. Niiden taso on monella tavalla vaihtelevaa, niin aiheiden kuin lempilapseni, kielen, suhteen. Erityisen helposti erot huomaa lukemalla blogiportaalien suojissa asustelevia blogeja useamman samalla kerralla. Minut tunteville ei tule yllätyksenä, että kiinnitän varsin paljon huomiota blogien kieleen ja oikeinkirjoitukseen. Blogikirjoittamisessa voi elellä kielen ja oikeinkirjoituksen suhteen leppoisammin kuin vaikkapa lehtijutuissa enkä väitä, että oma blogini olisi virheetön, en suinkaan. Mutta jos muilta osin mielenkiintoiselta vaikuttava blogi vilisee niin paljon kirjoitusvirheitä, että kuvittelee lukevansa jonkinlaista suomen kielen "älä tee näin" -opusta, se blogi saa jäädä sikseen.
Erityisen vaikeita usealle bloggaajalle tuntuvat olevan yhdyssanat – tai siis yhdys sanat. Seuraavana listalla ovat mm. isot alkukirjaimet, yleinen oikeinkirjoitus ja täytesanat. Hämmentävää ja huolestuttavaa on se, että monilla yläaste- ja lukioikäisille bloggaajilla tekstit ovat täynnä kirjoitusvirheitä. Heidänhän pitäisi osata säännöt, kun niitä lähes päivittäin koulussa opiskelevat. Samaa ikäluokkaa on tämän kirjoitukseni innoittanut bloggaajakin. Oman tekstin oikolukeminen ei myöskään selvästi kuulu kaikkien bloggaajien tapoihin, vaikka pitäisi. Lukihäiriö jne. ovat tietenkin oma juttunsa, mutta vaahtoankin nyt niistä bloggaajista, joilla ei ole lukihäiriötä tms. estettä oikeinkirjoituksen hallitsemiseen.
Kirjoitusvirheet ja heikkolaatuinen kieli eivät tokikaan ole vain blogien ongelma. Niihin törmää lehdissä, uutiskirjeissä, tv-sarjojen tekstityksissä, jopa kirjoissa. Yksi pahimpia asioita käännöskirjallisuutta lukiessa on huono käännös. Kun on suomennettu lause sanasta sanaan, mutta pahimmassa tapauksessa lauseen merkitys on muuttunut samalla, kun lausetta ei oikeasti ja aidosti ole käännetty. Tv-sarjoissa huonot käännökset ovat jo legendaarisia: "Tell me about it!" -> "Kerro minulle siitä!" (Frendit joskus muinoin). Tv-sarjoissa ne on kuitenkin helpompi ohittaa kuin kirjassa, varsinkin jos ymmärtää sarjassa puhuttua kieltä eikä tarvitse tekstitystä.
Suomen kieli on kaunis, rikas, vivahteikas ja monipuolinen kieli. Suojellaan sitä yhdessä, kirjoittamalla sitä oikein!
Luen aika paljon blogeja. Niiden taso on monella tavalla vaihtelevaa, niin aiheiden kuin lempilapseni, kielen, suhteen. Erityisen helposti erot huomaa lukemalla blogiportaalien suojissa asustelevia blogeja useamman samalla kerralla. Minut tunteville ei tule yllätyksenä, että kiinnitän varsin paljon huomiota blogien kieleen ja oikeinkirjoitukseen. Blogikirjoittamisessa voi elellä kielen ja oikeinkirjoituksen suhteen leppoisammin kuin vaikkapa lehtijutuissa enkä väitä, että oma blogini olisi virheetön, en suinkaan. Mutta jos muilta osin mielenkiintoiselta vaikuttava blogi vilisee niin paljon kirjoitusvirheitä, että kuvittelee lukevansa jonkinlaista suomen kielen "älä tee näin" -opusta, se blogi saa jäädä sikseen.
Erityisen vaikeita usealle bloggaajalle tuntuvat olevan yhdyssanat – tai siis yhdys sanat. Seuraavana listalla ovat mm. isot alkukirjaimet, yleinen oikeinkirjoitus ja täytesanat. Hämmentävää ja huolestuttavaa on se, että monilla yläaste- ja lukioikäisille bloggaajilla tekstit ovat täynnä kirjoitusvirheitä. Heidänhän pitäisi osata säännöt, kun niitä lähes päivittäin koulussa opiskelevat. Samaa ikäluokkaa on tämän kirjoitukseni innoittanut bloggaajakin. Oman tekstin oikolukeminen ei myöskään selvästi kuulu kaikkien bloggaajien tapoihin, vaikka pitäisi. Lukihäiriö jne. ovat tietenkin oma juttunsa, mutta vaahtoankin nyt niistä bloggaajista, joilla ei ole lukihäiriötä tms. estettä oikeinkirjoituksen hallitsemiseen.
Kirjoitusvirheet ja heikkolaatuinen kieli eivät tokikaan ole vain blogien ongelma. Niihin törmää lehdissä, uutiskirjeissä, tv-sarjojen tekstityksissä, jopa kirjoissa. Yksi pahimpia asioita käännöskirjallisuutta lukiessa on huono käännös. Kun on suomennettu lause sanasta sanaan, mutta pahimmassa tapauksessa lauseen merkitys on muuttunut samalla, kun lausetta ei oikeasti ja aidosti ole käännetty. Tv-sarjoissa huonot käännökset ovat jo legendaarisia: "Tell me about it!" -> "Kerro minulle siitä!" (Frendit joskus muinoin). Tv-sarjoissa ne on kuitenkin helpompi ohittaa kuin kirjassa, varsinkin jos ymmärtää sarjassa puhuttua kieltä eikä tarvitse tekstitystä.
Suomen kieli on kaunis, rikas, vivahteikas ja monipuolinen kieli. Suojellaan sitä yhdessä, kirjoittamalla sitä oikein!
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Kirja, merkityksetön kasa paperia vai seikkailu kansien välissä
Idea tähän postaukseen tuli Hesarin mielipidepalstalta, tästä Britta Eklundin kirjoituksesta. Hän pohtii kirjoituksessaan kirjojen merkitystä, lähinnä siltä kannalta, että "Eikö tekstien lukeminen oikeista, painetuista kirjoista ole jo vanhanaikaista?". Tämä sai tietenkin miettimään omaa suhdetta kirjoihin, lukemiseen ja kirjastoihin. Brittan mielestä kun kirjastot ovat kirjavarastoja, joita ei oikeastaan tarvita kuin "niitä varten, jotka tutkivat vanhanajan asioita." Hauskaa olisi tietää, minkä ikäinen Britta mahtaa olla ja millainen suhde hänellä on lukemiseen ja kirjoihin. Oma päätelmäni on, ettei lukeminen ja kirjat ole Brittan tärkein harrastus.
Minulle taas kirjat, lukeminen ja kirjasto ovat olleet merkittävä osa elämää ja ovat edelleen, aina vaan. Opin 6-vuotiaana lukemaan ja siitä asti nenä on ollut kirjassa kiinni. Välillä kesken on useampikin kirja, aina vähintään yksi. Olen viime vuosina saanut uutta perspektiiviä kirjallisuuden ja kirjastojen maailmaan myös Kirjastolehden avustajana. Sitä kautta olen saanut mahdollisuuden keskustella kirjastoista, lukemisesta ja kirjoista esim. Tuomas Enbusken ja Jenni Haukion kanssa. Molemmilla on hyviä ajatuksia em. asioista. Enbuske mielestäni onnistuneesti vertasi kirjoja kakluuneihin. Kumpaakaan ei sinänsä nykymaailmassa tarvita, mutta ihmiset silti omistavat molempia. Haukio taas vertasi kirjastoa kirkkoon, "Kirjasto merkitsee kirjallisuudelle samaa kuin kirkko uskonnolle", jokapäiväisenä mahdollisuutena löytää kirjojen ja kirjallisuuden äärelle, demokraattisesti ja ketään väheksymättä.
Arkisemmissa keskusteluissa tulee monesti esiin kirjan kätevyys. Siitä ei lopu akku kesken eikä kenttä häviä. Kesäisessä auringonpaisteessakin kirjaa pystyy lukemaan mainiosti, silloinkin, kun tabletin ruudulta ei erota mitään. Kirjaa voi lukea vaikka kylvyssä tarvitsematta pelätä sähköiskua eikä e-kirjassa pääse samalla tavalla ihastelemaan kansia ja selailemaan kirjoja ihan vain selailemisen ilosta. Kirja on tasa-arvoinen kirjastojen ansiosta, kellä vain on mahdollisuus lukea mitä vain klassikoista uutuuksiin. Kirjastot eivät siis suinkaan ole pölyttyneitä varastoja vaan seikkailujen aarreaitta. Haluaisinkohan tänään seikkailla Pariisin kaduilla Katherine Pancolin johdattamana vai liittyä Pentti Saarikosken haamun seuraan Antero Viinikaisen sanoin. Mutta olisihan yöpöydällä kesken myös John Kerrin kirja psykoanalyysin synnystä. Hmm, tietokone kiinni ja lukemaan!
Minulle taas kirjat, lukeminen ja kirjasto ovat olleet merkittävä osa elämää ja ovat edelleen, aina vaan. Opin 6-vuotiaana lukemaan ja siitä asti nenä on ollut kirjassa kiinni. Välillä kesken on useampikin kirja, aina vähintään yksi. Olen viime vuosina saanut uutta perspektiiviä kirjallisuuden ja kirjastojen maailmaan myös Kirjastolehden avustajana. Sitä kautta olen saanut mahdollisuuden keskustella kirjastoista, lukemisesta ja kirjoista esim. Tuomas Enbusken ja Jenni Haukion kanssa. Molemmilla on hyviä ajatuksia em. asioista. Enbuske mielestäni onnistuneesti vertasi kirjoja kakluuneihin. Kumpaakaan ei sinänsä nykymaailmassa tarvita, mutta ihmiset silti omistavat molempia. Haukio taas vertasi kirjastoa kirkkoon, "Kirjasto merkitsee kirjallisuudelle samaa kuin kirkko uskonnolle", jokapäiväisenä mahdollisuutena löytää kirjojen ja kirjallisuuden äärelle, demokraattisesti ja ketään väheksymättä.
Arkisemmissa keskusteluissa tulee monesti esiin kirjan kätevyys. Siitä ei lopu akku kesken eikä kenttä häviä. Kesäisessä auringonpaisteessakin kirjaa pystyy lukemaan mainiosti, silloinkin, kun tabletin ruudulta ei erota mitään. Kirjaa voi lukea vaikka kylvyssä tarvitsematta pelätä sähköiskua eikä e-kirjassa pääse samalla tavalla ihastelemaan kansia ja selailemaan kirjoja ihan vain selailemisen ilosta. Kirja on tasa-arvoinen kirjastojen ansiosta, kellä vain on mahdollisuus lukea mitä vain klassikoista uutuuksiin. Kirjastot eivät siis suinkaan ole pölyttyneitä varastoja vaan seikkailujen aarreaitta. Haluaisinkohan tänään seikkailla Pariisin kaduilla Katherine Pancolin johdattamana vai liittyä Pentti Saarikosken haamun seuraan Antero Viinikaisen sanoin. Mutta olisihan yöpöydällä kesken myös John Kerrin kirja psykoanalyysin synnystä. Hmm, tietokone kiinni ja lukemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)