Viidakko parvekkeella

Ikkunalaudalla elämänsä aloittaneet kukkalapsoset ovat tähän mennessä muuttuneet viidakoksi. Parvekkeella on ihanan rehevää ja vihreää! 

Mummonpalsamit täyttävät vehreydellään melkein koko parvekkeen. Onnenapila täydentää vaikutelman!

Useamman vuoden vanha onnenapilani sai keväällä uutta multaa ja olen pari kertaa antanut sille hiukan lannoitetta. Ilmeisen onnistunut resepti, se kun rehottaa aivan valtoimenaan! 

Väriä tuovat kukonharjat, orvokit ja samettiruusu. 

Parvekkeen vehreys ja värikkyys ihastuttavat joka päivä. Eivätkä kaikki kukat vielä edes kuki! Mummonpalsamissa on jo nuppuja lehtihangoissa ja eiköhän talviot ja taivasalpitkin jossain vaiheessa kesää kuki. Niin ainakin toivon ja jatkan plantaasini hoivaamista! 

Alppiruusutaivaassa

Kun omalla parvekeplantaasilla kasvatetaan tässä vaiheessa kesää vielä lähinnä lehtiä ja varsia, päätin mennä ihailemaan kukkaloistoa Haagan Alppiruusupuistoon. Siispä tuumasta toimeen! 

Atsalea-lajikkeiden väriloistoa.

Päätin, että samalla on hyvä harrastaa liikuntaa. Valitsinkin kulkuvälineeksi julkisten sijaan uskollisen Nopsani ja reilussa puolessa tunnissa olin polkaissut Punavuoresta Haagaan. Hyvien ystävien seurassa kierreltiin sekä atsaleoja että alppiruusuja ihastelemassa. Atsaleoiden huumaava tuoksu olisi tehnyt mieli pullottaa jotenkin, mutta täytyy tyytyä pelkkiin kuviin (kuvat otettu puhelimella, joten laatu ei ole ihan ykköstä, mutta ajatus on kai tärkein). 

Huumaavan kaunis atsalea.

Atsalean väriloistoa

Alppiruusu.
Taitaa olla lajikkeeltaan P. M. A. Tigerstedt,
alppiruusujen jalostusohjelman käynnistäjän mukaan.

Ihanaa aurinkoa ja kauniita alppiruusuja

Ikkunalaudan kukkalapsoset

Kuukausi sitten tein kylvöhommia ja lupasin kertoa kuulumisia, kunhan minikasvihuoneissa tapahtuisi jotain. Minikasvihuoneissa on todellakin tapahtunut ja alkaa olla aika istuttaa kasvilapsoset isompiin ruukkuihin parvekkeelle. 

Isoimmat taimet on kasvattanut kukonharja, onneksi tosin miniversio kukonharjasta. Muuten ei taitaisi kesemmällä enää mahtua parvekkeelle! Toisessa minikasvihuoneessa on talvioita ja taivasalpia, lisäksi suoraan ruukkuihin kylvin muutama päivä sitten mummonpalsamia. Mummonpalsamit viettävät päivät lasitetulla parvekkeella ja yöt sisällä öiden taas viilennyttyä. Mielenkiinnolla odottelen, miltä lapsoset mahtavat näyttää kukkiessaan, kaikki lajit ovat uusia parvekkeellani! 

On siellä parvekkeella jotain vanhaa tuttuakin, Iron Cross -onnenapila siirtyi amppeliin parvekkeelle ja vaikuttaa viihtyvän loistavasti. Ensimmäiset kukatkin ovat jo auenneet! Lisäksi ostin viime viikonloppuna äitienpäiväkukkaa hankkiessamme kummisetäni kukkakaupasta orvokkeja. Eiköhän näillä kukkasilla saada kaunis kesä! 

Onnenapilan ensimmäisiä kukkasia

Onnenapila rehottaa saatuaan uutta multaa
ja orvokit ovat aina yhtä sieviä.

Kesällä taitaa olla ohjelmassa parvekekemut, 

ei ehkä ihan Ricky Nelsonin biisin garden partyksi luokiteltavissa, mutta ei se mitään! 

Siemenet ja sormet multaan

Tänä vuonna kevät jotenkin yllätti ja vasta tänään kylvin kesän kukkaset minikasvihuoneisiin esikasvamaan. Nykyisen kodin pitkä ja valoisa kukkalauta on täydellinen koti pienille kukkalapsilleni. Nyt vain odotellaan kevään ihmettä, miten pikkuruisista siemenistä kasvaa toivottavasti kesäisen parvekkeen kaunistuksia. 

Samalla sotkulla huonekasvit saivat uudet mullat ja osa myös uudet ruukut, kun edelliset olivat jääneet pieniksi. Kuvassa taustalla valoa kohti kurottelevat kolme vuotta vanha Iron Cross -onnenapilani, joka talveksi lähestulkoon kuolee ja keväällä hiukan vettä ja valoa saatuaan alkaa puskea lehtiä. Kesää kohti mentäessä se myös kukkii, toivottavasti myös tänä vuonna. Kunhan minikasvihuoneissa alkaa tapahtua, kerron lisää myös uusista kukkalapsosistani. Tästä kesän odotus alkaa! 

Kevättä ilmassa ja ikkunalaudalla

Vaikka ulkona sataakin just nyt hiljalleen lunta, ilmassa alkaa ihan selvästi olla kevään tuoksua ja lintujen laulu kuuluu puistosta kotiin asti. Ehkä ihan vielä ei kannata kaivaa tennareita talviteloilta, antaa talven ensin olla rauhassa talvi. Mutta silti kevät siintää jo horisontissa, sieltä se taas tulee! 

Sitkeä lumihiutale kukki parvekkeella vielä joulukuussa, nyt alkaa mielessä pyöriä parvekeplantaasin ensi kesä. Ekat siemenet on tilattu ja joulun hyasintit jätetty jemmaan kevään istutuskokeiluja varten. Sain työkavereilta tuparilahjaksi puutarhakirjan, jota olen taas selaillut innoissani. 

Kuva, jonka Hanna (@hannanoma) julkaisi 11. 12ta 2015 klo 7.35 PST

Parvekeplantaasin kukoistuskautta odotellessa ikkunalaudalla kukitaan, reilut kolme vuotta vanha orkidea ei vanhassa kodissa ikinä kukkinut alkuperäisten kukkien kuihduttua, taisi olla liian vähän valoa poloiselle. Nyt valoisalle ikkunalaudalle päästyään orkideani yllätti ja joulusta asti olen saanut nauttia perhoskämmekän kukkien kauneudesta. Tällä hetkellä ikkunalaudalla on myös leikkokukkia, afrikantähdikki on kaunis jotenkin viehättävän vaatimattomalla tavalla. Näin on hyvä jatkaa kevään odotusta! 

Kuva, jonka Hanna (@hannanoma) julkaisi 23. 01ta 2016 klo 6.31 PST

Kuva, jonka Hanna (@hannanoma) julkaisi 6. 02ta 2016 klo 5.11 PST

Juhannustunnelmia

Tänä vuonna juhannus sujui rauhallisesti vanhempien luona Kymenlaaksossa. Ohjelmassa oli mansikoiden syömistä, kissojen rapsuttelua, kirjan lukemista, kukkasia, maisema-ajeluja ja tietenkin hössöttäviä vanhempia. Juhannuksen kuvakavalkadissa on luvassa lähinnä kauniita maisemia ja luonnollisesti myös kukkasia, eihän tämä muuten minun blogini olisi. Valitettavasti kuvat ovat iPhone-laatua, en tajunnut ottaa järkkäriä juhannusreissulle mukaan. On siis palattava mm. Hiidenvuorelle uudestaan. 

Juhannusaatto alkoi erittäin aurinkoisella kävelyllä

Kirkas auringonpaiste ja iPhonen kamera eivät ole se paras yhdistelmä,
mutta leikitään, että näissä kuvissa fiilis on tärkein. 

Kävelylenkin jälkeen bongailin äidin pihakukkasia.

Tämä hassu otus oli jo kukkinut. 

Hissu, kissaneitonen, joka kauhoo nappuloita suuhunsa makuultaan.
Laiskuuden multihuipentuma. 

Juhannuksen seitsemän kukkaa.

Virran silta

Kymijokea

Vuosikertasilta

Hiidenvuorelle kiivetessä taisi kallioon piirtyä hiiden profiili. 

Vielä jaksaa, enää ehkä 100 porrasta jäljellä. 

Näkymät Hiidenvuorelta olivat kiipeämisen arvoiset.
Laella ollaan 60 metriä Kymijoen pinnan yläpuolella. 

Aikamoisen kapea kannas.

Superkuu ei vielä ollut kovin super. 

Tuo liekin näköinen juttu on juhannuskokko vastarannalla. 

Kuvittelin olevani Kymenlaaksossa, mutta tuossa lukee Rauman Meripelastusyhdistys. 

Miiru, kohta 10-vuotias kissaneito,
joka autuaasti unohtaa ikänsä ja kipaisee katonrajaan kaapin päälle nukkumaan. 

Rokkia on kaikkialla. 

Mankalan voimalaitos

Piikkinokkamosse, Moskvits vuodelta 1953. 

Pesäke, kaivettu 1916-17.

Mukulanlahdella.

Löytyihän luontopolun varreltakin jotain kukkivaa. 

Mukulanlahden lintutornista.

Takaisin äidin pioneja ihailemassa.