Kiireen ja stressin nujertajat

Aika monelle taitaa olla tuttu sellainen tunne, kun päässä vain surisee kaiken kiireen ja stressinkin keskellä. Aivot eivät meinaa iltaisin mennä "pois päältä", kun pitäisi käydä nukkumaan ja stressi kiristää hartiat kipeäksi mykkyräksi. Suoraan omasta elämästäni koko repertuaari. Mitä sitten voi itse tehdä? 

Itsekseen mikään noista ei katoa vaan on tehtävä itse jotain asian hyväksi. Tunnustan suoraan, että tuon sisäistämiseen meni aika monta vuotta, mutta parempi nyt kuin vuosien kuluttua! Kokeilun ja etsiskelyn jälkeen olen tainnut löytää ainakin itselleni toimivan yhdistelmän. (Lähes) jokapäiväisellä meditaatiolla saa aivot "pois päältä" ja surinan hiljenemään. Meditaatiota koskee sama kuin moni muitakin asioita elämässä, jokaisen täytyy löytää se juuri itselle sopiva tapa, ohjattu tai itsenäisesti tehty. Aloittelevana meditoijana (säännöllistä meditointia on tätä kirjoittaessa takana viitisen viikkoa) pidän ohjatusta meditaatiosta ja siihen on nykyään vaihtoehtoja, joista löytyy varmasti jokaiselle se sopivin. On meditaatiotunteja esim. joogasaleilla ja appeja älypuhelimiin, oma valintani on verkossa ja älypuhelimessa toimiva Headspace. Voin itse valita, milloin on sopiva hetki meditoida, kätevää! 

Kevätaurinko joogasalille mennessä.

Viikottainen joogatunti taas avaa hartioiden kipeät mykkyrät ja suoristaa selän. Joogan jälkeen veri kiertää koko kropassa ja kiristykset ovat kadonneet. Jooga auttaa meditaation lailla myös kuuntelemaan omaa itseä ja omaa kroppaa. Tässäkin testailu auttaa, että löytää juuri omalle kropalle ja päälle sopivan joogatyylin ja -opettajan. Minun joogasalini on pieni, ihana Pihasali. 

Kävelyllä Lauttasaaressa yhdessä hyvän ystävän kanssa.

Lisäksi kiireen nujerrukseen ja jaksamiseen auttavat omalla kohdallani myös liikunta, ystävät, musiikki, teatteri, käsityöt, lukeminen, asiat, jotka saavat ajatukset pois töistä ja muista sellaisista. Päämäärätön fillarointi ympäriinsä tai ripeä lenkki kävellen/juosten tyhjentävät päätä mukavasti ja sinne lenkkireitin varrelle jäävät helposti ärsytykset, kotiin palaa kepein mielin. Eikä mikään ole parempaa kuin ystävät, musiikki ja muut taidemuodot tai käsitöiden nypertäminen. Välillä sen kävelylenkinkin voi yhdistää ystävien tapaamiseen, toimii taatusti! 

Musiikki on parasta aina ja kaikkialla!
Tässä kuvassa jo aiemminkin blogissani mainittu Whistle Bait. 

L'art pour l'art

Kävin Helsingin Taidehallissa vaikuttumassa Hilma af Klintin taideteoksista. Hilma af Klint oli ruotsalainen taiteilija, joka elätti itsensä perinteisillä maisema-, luonto- ja muotokuvamaalauksilla, mutta piirsi ja maalasi salaa abstrakteja teoksia jo 1900-luvun alkuvuosina. Tai no, Hilmalle itselleen ne eivät ilmeisesti olleet abstrakteja vaan hän kuvasi mm. asioita, joita näki ja koki spiritistisissä istunnoissa. Lisää Hilmasta voit lukea vaikka täältä. 

Hilma af Klintin Taidehallissa näytteillä olevista töistä suurin osa edustaa noita salaa maalattuja teoksia, jotka hän suojasi yleisön katseilta testamentillaan 20 vuodeksi kuolemansa jälkeen. Hän uskoi, ettei maailma ollut vielä valmis hänen teoksilleen ja lopulta kävi ilmi, että Hilma maalasi abstrakteja teoksia jo ennen kuin koko käsitettä oli olemassa. 

Eräs näyttelyssä kuulemani kommentti sai miettimään, tarvitseeko taidetta ymmärtää, tuleeko maailman olla valmis sitä varten. Vai voisiko taide olla arvokasta ihan vain taiteena? L'art pour l'art, taidetta taiteen vuoksi. Tuo kommentoija kun oli tiivistetysti lähinnä sitä mieltä, että näyttely oli tylsä, koska hän ei ymmärtänyt, mitä teokset tarkoittivat tai mitä ne esittivät. Se jäi mietityttämään, koska erilaiset taiteenmuodot ovat omaa sydäntäni lähellä ja olen itse sitä mieltä, että taide on arvokasta taiteen vuoksi. Ei vaikkapa taulua tarvitse mielestäni "ymmärtää" eikä sen tarvitse aina "esittää" mitään. Nautin toki vanhojen mestareiden teoksista suurestikin ja taidesuuntauksista ehdoton suosikkini on impressionismi, mutta ihan yhtä paljon sieluni lepää vaikkapa juuri Hilma af Klintin teosten äärellä. 

Kaikkea ei taiteilijan tarvitse kertoa teoksensa katsojalle suoraan, taideteos on aina ja joka tapauksessa subjektiivinen kokemus, jossa katsoja katsoo vaikkapa juuri taulua oman itsensä kautta. Abstrakti tai ei-esittävä taide antaa mielestäni siihen ehkäpä vielä enemmän tilaa kuin esittävä taide. Se on ainakin minulle ei-esittävän taiteen mielenkiintoisin asia, ei se, mitä taiteilija itse on ajatellut teosta tehdessään vaan se, mitä teos saa aikaan minussa. L'art pour l'art? Pour moi, s'il vous plaît! 

Hilma af Klint: What a Human Being Is, c. 1910