Juhannustunnelmia

Tänä vuonna juhannus sujui rauhallisesti vanhempien luona Kymenlaaksossa. Ohjelmassa oli mansikoiden syömistä, kissojen rapsuttelua, kirjan lukemista, kukkasia, maisema-ajeluja ja tietenkin hössöttäviä vanhempia. Juhannuksen kuvakavalkadissa on luvassa lähinnä kauniita maisemia ja luonnollisesti myös kukkasia, eihän tämä muuten minun blogini olisi. Valitettavasti kuvat ovat iPhone-laatua, en tajunnut ottaa järkkäriä juhannusreissulle mukaan. On siis palattava mm. Hiidenvuorelle uudestaan. 

Juhannusaatto alkoi erittäin aurinkoisella kävelyllä

Kirkas auringonpaiste ja iPhonen kamera eivät ole se paras yhdistelmä,
mutta leikitään, että näissä kuvissa fiilis on tärkein. 

Kävelylenkin jälkeen bongailin äidin pihakukkasia.

Tämä hassu otus oli jo kukkinut. 

Hissu, kissaneitonen, joka kauhoo nappuloita suuhunsa makuultaan.
Laiskuuden multihuipentuma. 

Juhannuksen seitsemän kukkaa.

Virran silta

Kymijokea

Vuosikertasilta

Hiidenvuorelle kiivetessä taisi kallioon piirtyä hiiden profiili. 

Vielä jaksaa, enää ehkä 100 porrasta jäljellä. 

Näkymät Hiidenvuorelta olivat kiipeämisen arvoiset.
Laella ollaan 60 metriä Kymijoen pinnan yläpuolella. 

Aikamoisen kapea kannas.

Superkuu ei vielä ollut kovin super. 

Tuo liekin näköinen juttu on juhannuskokko vastarannalla. 

Kuvittelin olevani Kymenlaaksossa, mutta tuossa lukee Rauman Meripelastusyhdistys. 

Miiru, kohta 10-vuotias kissaneito,
joka autuaasti unohtaa ikänsä ja kipaisee katonrajaan kaapin päälle nukkumaan. 

Rokkia on kaikkialla. 

Mankalan voimalaitos

Piikkinokkamosse, Moskvits vuodelta 1953. 

Pesäke, kaivettu 1916-17.

Mukulanlahdella.

Löytyihän luontopolun varreltakin jotain kukkivaa. 

Mukulanlahden lintutornista.

Takaisin äidin pioneja ihailemassa. 

Kukkasia, kukkasia

Onnekseni en ole edes yrittänyt rajata blogini aihemaailmaa millään tavalla. Kesäisen kukkaloiston ja ulkona leijailevien, huumaavien tuoksujen kunniaksi sunnuntai-illan blogipostauksessa ei ole muuta kuin kukkasia. Perusluonteeni on sitä sorttia, joka yrittää löytää kaikista asioista ja päivistä jotain kaunista ja hyvää. Monenmonta kertaa sitä kaunista ja hyvää ovat kukat, olivat ne sitten maljakossa kotona tai ulkona kävelyreittien varrella. Pieninkään kukkanen ei koskaan ole turha, jos se saa katsojansa/nuuhkijansa hymyilemään. Sääli, ettei ole vielä keksitty kojetta, jolla saisi kuviin liitettyä tuoksun. Siihen asti on käytettävä mielikuvitusta ja tuoksumuistin syövereitä. Mutta nyt niihin kuviin. 

Skansenin ruusutarhan antimia sateen jälkeen, osa 1

osa 2

osa 3

ja osa 4, joka tosin taisi olla jonkin Skansenin rakennuksen sisäpihalla

Kotimaljakossa

Tallinnan tuliaisia

Hanami 2012

Orkideani keväällä 2012, toivottavasti kukkii vielä uudelleenkin.

Uudenvuodenaatto 2012

Loppiaistulppaanit 2013

Synttäriruusut rakkaalta ystävältä

Suurin osa kuvista on otettu kännykällä ja mukaan mahtui myös monta Instagram-otosta, joten mitään valokuvauspalkintoja näillä otoksilla ei voiteta. Tarkoitus onkin ikuistaa hetkiä arjen iloksi. 

Lopuksi vielä tarina syreeneistä.