Sateisen sunnuntain muuttopuuhia

Edellistä postausta kirjoittaessani asunnonmetsästys oli juuri alkanut ja mieleen oli muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, millaisen kodin haluaisin jatkossa. Nyt, noin kuukautta myöhemmin, taskussa on uuden kodin avaimet ja muuttoprojekti on jo täydessä vauhdissa. Tänäänkin on talkooporukalla (valtava kiitos kaikille talkoolaisille jo nyt!) kannettu uuteen kotiin tavaroita niin, että molemmat olkapäät ovat isojen kassien kantamisesta pienillä mustelmilla ja selkä tuntuu kankealta. Mutta se on pieni hinta siitä, että muuttoa saa tehdä rauhassa, kassillinen kerrallaan. Melkein kaikki tavarat saa heti paikoilleen ja välttyy siltä kamalalta kaaokselta, joka yhden päivän aikana muuttamisesta aina syntyy. Samalla on ollut aikaa käydä läpi tavaroita, laittaa osa kiertoon, osa roskiin, vapauttavaa. 

Erkkeriä ei uudesta kodista löydy, mutta talolla on ikää useampi vuosikymmen, ikkunalaudalle mahtuu monenmonta viherkasvia, valo tulvii sisään suurista ikkunoista ja sijainti on loistava, vieressä on puisto ja merikin ihan lähellä edelleen, samoin työpaikka ja harrastukset. Lisäksi uudessa kodissa on pikkuinen parveke, johon ilta-aurinko paistaa. Enpä voisi iloisempi olla ja mikä tuuri, sillä uusi koti löytyi alle kahdessa viikossa ja se on toinen asunto, jota kävin katsomassa. Vajaan parin viikon päästä loputkin tavarat siirtyvät uuteen kotiin, aikamoisen ihanaa! 

Uuden kodin lähipuistossa kukkii upea alppiruusu.

Asuntoilmoituksia ja erkkeriunelmia

Viime viikolla se tuli, viesti, jota olen tavallaan jo useamman vuoden osannut odottaa ja sitten en kuitenkaan. Mutta sieltä se tuli. Asumukseni, kotikoloni, jossa olen asustellut kymmenisen vuotta, menee myyntiin. Toki uusi omistaja voisi haluta pitää myös minut, pitkäaikaisen vuokralaisen, mutta koska olen päätynyt jo ennen ko. viestin saapumista muutaman kerran selailemaan asuntoilmoituksia, aika taitaa olla kypsä uudelle kotikololle. 

Tulipalokiirettä ei ole, aikaa on vähintään puoli vuotta, mutta niin vain olen jo varsin tehokkaasti surffaillut asuntoilmoitussivuilla ja suosikkeja on löytynyt useita. Tällä kertaa muuttaminen on jotenkin erilaista kuin silloin aikoinaan tähän nykyiseen kotiin muuttaessani. Tässä asui minua ennen silloinen työkaverini ja hänen kauttaan päädyin tähän asumaan. Loistava sijainti, edullinen vuokra ja pienestä koostaan huolimatta varsin kiva kämppä ovat pitäneet minut paikoillaan. Mutta silti osuvin verbi oli päätyä vaikka tyytyväisenä tässä olenkin asustellut. 

Nyt on kuitenkin hyvä ajankohta miettiä, millaista asuntoa haluaisin kutsua tulevaisuudessa kodikseni. Ostaminen ei valitettavasti tule kyseeseen, joten vuokrailmoituksia selailen. Samoilla kulmilla haluan jatkossakin asustella, meri ja keskusta lähellä, samoin työpaikka ja harrastukset. Haaveilen erkkeristä, vanhasta talosta, korkeista huoneista ja jyhkeistä ikkunalaudoista sekä runsaasta valosta. Tottakai asunnon etsiminen on haaveiden ja realiteettien yhteensovittelua, mutta unelmia pitää silti olla! Katsotaan, minne unelmani vievät! 

Unelmia kuvana.
Kuvan lähde esny.se 

Kirjaimellisesti käsistä lähtenyt neuleprojekti

Viime talvelta jäi jostain syystä luonnoksiin erään neuleprojektin tarina. Tarvitaan niitä sormikkaita keväälläkin, joten tässäpä käsistä lähtenyttä neuleprojektia viime talvelta. 

Ensin oli lanka. Ihana, lempilankakaupasta löytynyt lanka, jota pari kertaa ihastelin loppukesän ja alkusyksyn aikana, mutta en vielä keksinyt, mitä siitä tekisin.  Sitten tuli syksy ja oli aika kaivaa käsineet esiin. Hyvin palvelleet villasormikkaat näyttivät siltä, että oli aika etsiä uudet. Ja niin syntyi idea, se ihana lanka ja sormikkaat. Siitä ihanasta langasta tulee sormikkaat! Siispä lankakaupoille ja elämäni ensimmäistä kertaa väsäämään sormikkaita. 

Mutta miten sormikkaat tehdään? Lapasten kutominen oli tuttua, mutta mites ne sormet. Yhdistelin kahta eri ohjetta ja sovelsin omaa ideaa. Aloitin ensin eräässä ohjelehdessä olleella ohjeella ja kun se ei vastannutkaan ideaani, hyppäsin lennosta toiseen ohjeeseen. Siispä sormikkaista tuli sekoitus kahta ohjetta ja omaa ideaa. Käytännössä sormikkaat on tehty teeteen ohjeella, varsi vain on omaa, 4 cm joustinneuletta (1 o, 1 n). Koska lanka on värikästä, jätin teeteen ohjeesta tekemättä koristelut. Lisäksi peukalokiilaa tehdessä tein lisäykset langankierrolla, ohjeessa neuvotaan tekemään lisäykset neulomalla silmukoiden välinen lanka. Langankierrolla sain kuitenkin itseäni enemmän miellyttävän, reiättömän lopputuloksen.  

Sormikkaat valmistuivat varsin nopsasti ja niitä tehdessä viihdykkeenä toimi mm. Yle Areena ja Netflix. Rentoa ajanvietettä! Mutta mitäs sitten? Neulomisinnostus jatkui pahana ja lankaakin jäi yli puoli kerää. Mites pipo? 

Pipon piti jotenkin muutenkin sopia sormikkaisiin kuin vain langan suhteen. Siispä taas tuunattiin hiukan ohjetta. Tein joustinneuletta ohjeen 3 cm sijaan 4 cm enkä virkannut pipoon ketjua. Piposta tuli yksinkertainen, mutta sileä pinta ja joustinneule olivat ne jutut, jotka yhdistivät pipon ja sormikkaat. 

Kaulahuivin idea tuli raitiovaunussa matkalla Messukeskukseen Lemmikkimessuille ja koska mukana ei ollut muistivihkoa, sai kännykän muistiinpanot toimia tallennusvälineenä. Eihän sellaista riskiä voi ottaa, että unohtaa idean! Kaulahuivissakin piti tietenkin olla joustinneuletta ja sileää neuletta. Lainasin Baktus-huivista silmukoidenlisäystahdin, mutta muuten malli on oma keksintöni. 

Näin huivini syntyi. Baktus aloitetaan neljällä silmukalla, mutta minun huivini alkoi 14 silmukasta hyvinkin sattumalta, joten alkusilmukoiden lukumäärällä ei ole väliä. Neuloin alkuun joustinneuletta 14 silmukalla 3 cm. Sen jälkeen lisäsin keskellä, eli tässä tapauksessa kudottuani joustinneuletta 7 silmukan verran, yhden silmukan langankierrolla ja kerros loppuun joustinneuletta (7 silmukkaa joustinneuletta, 1 langankierto, 7 silmukkaa joustinneuletta). Sen jälkeen neuloin kolme kerrosta niin, että molemmissa reunoissa 7 silmukkaa jatkoivat joustinneuletta ja keskellä olevan silmukan neuloin oikealla puolella oikeana ja nurjalla nurjana. Neljännellä kerroksella lisäsin taas yhden silmukan (langankierrolla tämäkin ja tästä eteenpäinkin) ja neuloin taas 3 kerrosta (lisäyskerroksella siis 7 silmukkaa joustinneuletta, langankierto, 1 oikein, 7 silmukkaa joustinneuletta). Sen jälkeen taas yksi silmukka lisää, mutta nyt toiselle puolelle ensimmäistä lisäämääni silmukkaa (7 silmukkaa joustinneuletta, 2 oikein, langankierto, 7 silmukkaa joustinneuletta). Näin jatketaan, kunnes langasta on neulottu noin puolet (esim. vaaka on kätevä apuväline). Sen jälkeen alkavat kavennukset, jotka nekin tehdään sileän neuleen reunoissa vuorotellen molemmissa reunoissa. 

Näillä neulomuksilla pysyi koko talven lämpimänä ja iloisen väriset lämmittäjät piristivät myös mieltä talven pimeydessä. Lanka vaikuttaa hyvin kestävältä, ahkerasta käytöstä huolimatta esim. sormikkaissa ei näin kevään koitettua ole nyppyjä eikä kuluneita kohtia. Suosittelen! 

Kiireen ja stressin nujertajat

Aika monelle taitaa olla tuttu sellainen tunne, kun päässä vain surisee kaiken kiireen ja stressinkin keskellä. Aivot eivät meinaa iltaisin mennä "pois päältä", kun pitäisi käydä nukkumaan ja stressi kiristää hartiat kipeäksi mykkyräksi. Suoraan omasta elämästäni koko repertuaari. Mitä sitten voi itse tehdä? 

Itsekseen mikään noista ei katoa vaan on tehtävä itse jotain asian hyväksi. Tunnustan suoraan, että tuon sisäistämiseen meni aika monta vuotta, mutta parempi nyt kuin vuosien kuluttua! Kokeilun ja etsiskelyn jälkeen olen tainnut löytää ainakin itselleni toimivan yhdistelmän. (Lähes) jokapäiväisellä meditaatiolla saa aivot "pois päältä" ja surinan hiljenemään. Meditaatiota koskee sama kuin moni muitakin asioita elämässä, jokaisen täytyy löytää se juuri itselle sopiva tapa, ohjattu tai itsenäisesti tehty. Aloittelevana meditoijana (säännöllistä meditointia on tätä kirjoittaessa takana viitisen viikkoa) pidän ohjatusta meditaatiosta ja siihen on nykyään vaihtoehtoja, joista löytyy varmasti jokaiselle se sopivin. On meditaatiotunteja esim. joogasaleilla ja appeja älypuhelimiin, oma valintani on verkossa ja älypuhelimessa toimiva Headspace. Voin itse valita, milloin on sopiva hetki meditoida, kätevää! 

Kevätaurinko joogasalille mennessä.

Viikottainen joogatunti taas avaa hartioiden kipeät mykkyrät ja suoristaa selän. Joogan jälkeen veri kiertää koko kropassa ja kiristykset ovat kadonneet. Jooga auttaa meditaation lailla myös kuuntelemaan omaa itseä ja omaa kroppaa. Tässäkin testailu auttaa, että löytää juuri omalle kropalle ja päälle sopivan joogatyylin ja -opettajan. Minun joogasalini on pieni, ihana Pihasali. 

Kävelyllä Lauttasaaressa yhdessä hyvän ystävän kanssa.

Lisäksi kiireen nujerrukseen ja jaksamiseen auttavat omalla kohdallani myös liikunta, ystävät, musiikki, teatteri, käsityöt, lukeminen, asiat, jotka saavat ajatukset pois töistä ja muista sellaisista. Päämäärätön fillarointi ympäriinsä tai ripeä lenkki kävellen/juosten tyhjentävät päätä mukavasti ja sinne lenkkireitin varrelle jäävät helposti ärsytykset, kotiin palaa kepein mielin. Eikä mikään ole parempaa kuin ystävät, musiikki ja muut taidemuodot tai käsitöiden nypertäminen. Välillä sen kävelylenkinkin voi yhdistää ystävien tapaamiseen, toimii taatusti! 

Musiikki on parasta aina ja kaikkialla!
Tässä kuvassa jo aiemminkin blogissani mainittu Whistle Bait. 

Luentosalikaipuu

Huhtikuun alku. Tähän aikaan vuosi sitten taisi olla meneillään kliinisen psykologian kurssi. Tänä vuonna vaivaa luentosalikaipuu, kun perusopinnot on suoritettu ja aineopintojen alkamista pitäisi malttaa odottaa loppukesään asti. Olihan se opiskelu ajoittain suhteellisen rankkaakin, vieläpä työn ohessa, mutta silti niin kovin palkitsevaa. Olen jo useamman kerran viime aikoina huomannut, miten ajatuksiin hiipii kaipaus luentosalin penkille, kirjastoon ja melkeinpä jopa tentteihinkin. Lähipiiri saattaa tosin olla ihan iloinen tauosta opiskelussa, useampikin on tainnut kuulla miniluentoja, kun olen innostunut selittämään jotain. 

Onneksi perusopinnot on suoritettu sen verran hyvillä arvosanoilla, että pitäisi olla ainakin jonkinlaiset mahdollisuudet päästä aineopintojen pariin. Niitä ei pääse avoimessakaan yliopistossa opiskelemaan pelkästään ilmoittautumalla vaan perusopintojen arvosanojen keskiarvon täytyy olla vähintään kolme (arvosteluasteikko 1-5) ja kirjallisesta alkukuulustelustakin täytyy selvitä kunnialla. Perusopintojen jäljiltä on pohjana paitsi käsitys psykologian perusteista, myös luento- ja tenttiosaamista. Esseevastausten kirjoittaminen ja aivojen osien pänttääminen pitkän opiskelutauon jälkeen oli melkoinen oppimiskokemus jo itsessään puhumattakaan siitä kaikesta asiasisällöstä. Mutta kyllä opiskelu vaan on ihan mielettömän siisti juttu! 

Uusia opiskeluja odotellessa olen täyttänyt kalenteria mm. joogalla ja piirustuskurssilla, huisin kivoja juttuja nekin! 

I respect people who get nerdy as fuck about something they love. - Leah Raeder, Unteachable 

Kirjan vuoden lukuhaaste

Vuosi 2015 on Kirjan vuosi ja nappasinpa silmieni eteen osuneesta Kirjan vuoden lukuhaasteesta itselleni haasteen. Päivitän listaani vuoden mittaan uusissa postauksissa, mutta tehdäänpä katsaus, mitkä kohdat on jo hallussa. 

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: 
2. Kirja, josta on tehty elokuva: 
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja: 
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin: 
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä: Duchovny, David: Holy Cow! (kesken)
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana: Wyden, Peter: Stella (kesken)
7. Novellikokoelma: 
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle: 
9. Tietokirja: Hertle, Hans-Hermann: The Berlin Wall Story
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja: 
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut: 
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle: 
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon: 
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja: Kankimäki, Mia: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään: 
16. Kirja, jota äitisi rakastaa: 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta: 
18. Yli 100 vuotta vanha kirja: 
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä: 
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella: 
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut: 
22. Muistelmateos tai elämäkerta: 
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä: 
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä: 
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja: 
26. Kirjatrilogia: 
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja: 
28. Kirja, jonka nimessä on väri: 
29. Kirja, jossa on taikuutta: 
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani: 
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja: 
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi: 
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta: 
34. Kirja, jonka nimessä on numero: 
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla: 
36. Runokirja: 
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa: 
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken: 
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi: 
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja: 
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin: 
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua: 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua: 
44. Klassinen rakkausromaani: 
45. Kirja, joka pelottaa sinua: 
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit: 
47. Hauska kirja: 
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä: 
49. Jännityskirja tai dekkari: 
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle: 

Monta kohtaa on vielä tyhjänä, tästä on hyvä jatkaa Kirjan vuotta! 

Raakasuklaata ja metroseikkailuja

Jos joskus blogipostauksen aihe sopii blogin nimeen kuin nenä päähän, nyt se tapahtui! Sain ilokseni kutsun kauppakeskus Itikseen work shopiin tekemään raakasuklaata. Itiksen 2. kerroksessa on 12.4. asti RUPLAn ja GreenStreetin pop-up-tila, joka on täynnä kaikkea ihanaa. On taidetta, vintage-huonekaluja, vaatteita, kahvia ja raakaherkkuja – ja maaliskuisena iltana kymmenkunta bloggaajaa valmiina käärimään hihat ja tekemään raakasuklaata. 

Hurautettuani metrolla Itikseen ilta alkoi tervetulosanoin. Niitä oli lausumassa kauppakeskus Itiksen kauppakeskusjohtaja Kirsi Feirikki sekä mies RUPLAn ja GreenStreetin takana, Johannes Laine. Heidän jälkeensä oli GreenStreetin ja RUPLAn Ainon vuoro saada huomiomme. Edessään Ainolla oli pöytä täynnä purkkeja ja purnukoita, kaakaovoita, kaakaojauhetta, lucumaa, macaa, tocoa, hunajaa, inkamarjoja, pähkinöitä, kaakao-nibsejä, suolaa, appelsiinejä ja banaaneja. Alkuun Aino kertoi raakasuklaan valmistamisesta ja siitä, miten valmistusprosessin tarkoituksena on säilyttää kaakaon huikeat 1 200 aktiivista ainesosaa. Perinteistä suklaata tekemällä kaakaota paahdetaan ja käsitellään ja lisätään jos vaikka mitä lisäaineita. Lopputuloksessa ei juuri oikeaa, aitoa kaakaota ole.

Raakakaakaon tärkein asia on, että missään vaiheessa valmistusta raaka-aineita ei lämmitetä yli 40-asteisiksi. Siten varmistetaan, että nuo edellä mainitut 1 200 ainesosaa säilyvät aktiivisina. Kaakaovoita ja kaakaojauhetta, loppu onkin omasta mielikuvituksesta kiinni. Iso osa meistä oli vielä melko noviiseja raakasuklaan suhteen, joten Aino antoi meille lähes valmiin reseptin. Sanon lähes valmiin, koska saimme itse maistelemalla lisäillä tarvittaessa eri jauheita raakasuklaaseokseemme. Ja tietenkin niitä pähkinöitä, inkamarjoja, raastettua appelsiininkuorta ja muuta makoisaa. 

Kaakaovoin raastamisen, sulattamisen ja kuivien aineiden eli edellä mainittujen jauheiden lisäämisen jälkeen maisteltiin, lisättiin vähän lisää tocoa ja lucumaa sekä hunajaa. Johan alkoi maistua makealta! Sitten osaan muoteista pähkinöitä ja inkamarjoja ja suklaamassaa päälle. Loppuun massaan sekoitimme raastettua appelsiinin kuorta ja kaakaonibsejä. Suklaat laitettiin noin 15 minuutiksi pakastimeen jähmettymään. Sillä aikaa Aino kertoi tarkemmin raakasuklaan eri ainesosista ja niiden vaikutuksista. Erittäin valaisevien sanojen jälkeen oli aika kaivaa suklaat pakastimesta ja maistella tekemiämme herkkuja. 

Ja kylläpä olikin hyvää! Iloinen asia on myös se, että koska raakasuklaa on täyteläistä, pari palaa riittää innokkaammallekin suklaansyöjälle. Eivätkä Ainon puheet raakasuklaan energiaa antavasta vaikutuksesta olleet vähäteltyjä! Suosittelen seikkailua raakasuklaan maailmaan, herkullista ja tekee hyvää! Lisätietoa raakasuklaasta voit lukea mm. Jaakko Halmetojan raakasuklaa.com-sivuilta. 

Valmiit raakasuklaat, nam!

* Kiitos work shopin tarjonneille kauppakeskus Itikselle, RUPLAlle ja GreenStreetille!